Tie syntyy kulkemalla

Monet uudet asiat puistattavat ihmistä - aluksi: jogurtti, mämmi, punainen hera, raaka liha, jatsimusiikki, värikkäät alushousut, Skoda, ooppera, frakki, E10-bensiini, sähkömoottoripyörä, älypuhelin... Kun sitten riittävän moni älykäs ihminen on noiden outojen asioiden kanssa tietä polkenut, uskaltavat suuret massat asettaa jalkansa varovasti jotokselle. Ja kun huomataan, jottei kenkä lipsukaan, askelletaan kohta reippaasti tuttua tietä kuin muuta ei olisi koskaan ollutkaan. Tie syntyy kulkemalla ja sävel tulee tutuksi laulamalla.

Sotamiehen pelottomat rintamatoverit

Presidentivaalit virittävät vilkkaita juttutuokioita ja olin aamupalaverissa osallisena yhdessä monista asiantuntevista keskusteluista. Muuan mies kysyi pitkän keskustelutuokion päätteeksi, ovatko homot muita alttiimpia pedofiliaan. Kysymys oli vakavasti aseteltu, mutta siihen ei osattu tai edes haluttu vastata. Toinen kysyi, mihin pitää vetää suvaitsevaisuuden raja eli miten paljon meidän itse kunkin pitää suvaita erilaisuutta.

Kun minä olin pieni poika, tässä kylässä oli vain yksi kehitysvammainen. Joko kaikki muut olivat täysin terveitä tai sitten kaikki muut kehitysvammaiset olivat piilossa omissa koloissaan poissa muiden silmistä. Tuo yksi kehitysvammainen poika opetti aivan yksin meitä muita suhtautumaan erilaisuuteen. Hän kävi yksityistä sotaansa ennakkoluuloja ja ihmisten pelkoa vastaan. Mutta hänellä oli tosi hyvät rintamatoverit, omat vanhemmat, jotka eivät pelänneet laittaa lastaan terveiden ihmisten maailmaan arvosteltavaksi, kiusattavaksi, pilkattavaksi, hämmästeltäväksi. Jonkun on aina oltava vihollisen tulta vastassa, jonkun on aina seistävä ja hyökättävä, vaikka vihollisen tuli olisi kuinka tappavaa. Jonkun on aina pakko ottaa vastaan ennakkoluulojen myrkyttämät pahat ajatukset, jotta kaikilla muilla erilaisilla olisi joskus vähän helpompaa. Paljonko pitää hyväksyä tai suvaita erilaisuutta, voi jokainen päätellä itse. Miten kauan kukin jaksaisi seisoa vihollisen tykkitulen edessä, osannee itse kukin omalle kohdalleen arvioida.

Kun olimme lopettelemassa vilkasta keskustelua ja lähdössä kukin omiin askareisiimme, kirkkoherra puuttui keskusteluun. "En halua mitenkään sekoittaa raamattua tähän asiaan tai tuputtaa sen ajatuksia, mutta sanotaan siellä kuitenkin, että minkä haluatte tehtävän itsellenne, tehkää se muille." 

Väliraha-aasilla saarnamatkalle

Rahalla saa ja joskus hevosellakin pääsee, mutta kaupankäynnissä kaikki vaihdettava on valuuttaa. Kertoopa tarina konekauppiaasta, joka saattoi ottaa etumaksuksi vaikka kasan heinäseipäitä. Eikä tuo seiväskasa ollut erikoisin vaihdonväline.
Paikkakunnalla vieraili sirkus, mutta tuli kuorma-autoon matkanteon estävä vika. Auto hinattiin konekauppiaan pihamaalle ja vika löytyi, osa sorvattiin ja taas kävi moottori tasaisesti kolisten kuin onttoa kookospähkinää olisi kepillä hakattu. Mutta eipä ollut sirkuksenomistajalla juuri sillä hetkellä käteistä ja lie ollut pankkitilikin kuiva kuin kamelin kieli. Vaan keksi tirehtööri tarjota aasia etumaksuksi kuorma-auton korjauksesta. Kauppias ei tästä häkeltynyt, vaan otti aasin rahanarvoisena eläimenä vastaan. Parempi aasi aitauksessa kuin tratta perinnässä.
Kääntyi mopedillaan aamulla anivarhain kylän saarnaajana tunnettu mies konekauppiaan pihaan ajopeliinsä terhakkaa tulppaa ostamaan ja lamppuun polttimoa vaihtamaan. Sanoi valoa tarvitsevansa ja uutta kipinää. Vaihtoi kauppias miehelle polttimon, etsi hyllystä mopoon sopivan tulpan ja pyysi asiakasta katsomaan takapihalle.
- Katsohan tuota. Siinä se olisi saarnamiehelle sopiva kulkupeli eikä olisi enää siitä puhe, mistä puute.
Niin kulki kylän läpi päivännousuun pyhä pari yhtä jalkaa: onnellinen saarnamies raamatullisen aasinsa kanssa. Ja kirjoitti konekauppias liikkeensä ikkunaan pahvilapun: MYYDÄÄN AASIKAUPOISSA SIUNAANTUNUT MOPO. UUSI POLTIN, TERHAKKA TULPPA.

Laktoositon maitovalas

Tarjoilija laski pöytään lautasellisen kalakeittoa. Asiakas katsoi lautasta tietävästi kuin paksua kalantuoksua haistellen ja kysyi: "Onkohan tuo kala laktoositonta?" Tarjoilija kallisti päätään ja katsoi ensin keittoon ja sitten asiakasta tiukasti silmiin.  "Ehdottomasti", vastasi tarjoilija. Se on Valion laktoositonta maitovalasta." "Rauhoitettua", ihmetteli asiakas. "Ehdottomasti", vastasi tarjoilija silmääkään räpäyttämättä. "Nukutettu ennen keittämistä."

Vähäksi on vastus virinnyt

Elämäni vastus on hiiren kokoinen eikä aina niinkään suuri. Viikonloppuna mökillä kaikessa rauhassa väsymystä pois maatessa kuului jostakin rapinaa. Hiirikö se siellä? Lattialla nurkassa paloi koisolamppu, ja ääni paikallistui vähitellen tuon lampun viereen, sisään. Rapisi, rapisi, rapisi, pörisi. Irrotin töpselin seinästä, aukaisin ulko-oven ja lampun pohjan ja päästin suuren kärpäsen lapin lintujen ruuaksi raikkaaseen pakkassäähän.
Ei ollut vastuksena hiiri eikä tupajumikaan, vaan olipa ansaan lentänyt suurikokoinen kärpänen. Kun yhden harmin siis olin saanut huoneesta ulos, olin vastukseni voittanut. Niinkö siis luonto vastustaa: yksi kiusa kerrallaan kuin kaikki muut poissulkien. Jos se on siis vain kärpänen, ei se voi enää olla hiiri. Miten helpoksi onkaan Luoja elämän luonut, miten vähiksi vastukset virittänyt.

Muuten hyvä presidentiksi, mutta...

Kiivas oli presidenttikeskustelu aamutuimaan Häggmannin kahvipöydässä. Oltiin puolesta ja voimakkaasti myös vastaan. Moni totesi Haaviston mainioksi ehdokkaaksi, mutta kun se on...semmoinen homo. Monelle ei sovi sukupuolisesti omasta kannasta poikkeavasti suuntautunut henkilö maan johtajaksi. Puhuttiin myös lähimmäisenrakkaudesta: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi tai tee lähimmäisellesi kuin haluat itsellesi tehtävän. Mutta kun se on...semmoinen.
Olimme jo pois lähdössä, kun mieleeni tuli miehinen ajatus. Istutin vielä herraseuran alas pöytään ja hiljaa kuiskaten henkilökuntaa häiritsemättä muistutin meitä jokaista omasta miehisyydestämme ja tarpeestamme aina silloin tällöin ihan itsekseen...hmmm. Tehän tiedätte. Silloinhan puuhaillaan tavallaan herraseurassa pelkästään. Eikä se nyt niin pahalta tunnu, jos aivan rehellisiä ollaan;-)

Koneellista ilmanvaihtoa

Kun reilun sadan neliön omakotitaloon asennetaan koneellinen ilmastointi kaikkine moderneine härpäkkeineen, sillä kuulemma pidetään sisäilma puhtaana ja sen avulla saadaan ulosmenevä lämpö talteen ja kierrätettyä takaisin sisälle ja... Säästöä tulee lämmityskuluista.
Ja kun Oulun Stockmannilla on Hullut Päivät, voin saada sieltä auton sisätilalämmittimen kaksikymmentä euroa halvemmalla kuin naapurin varaosaliikkeestä. Ouluun tosin on matkaa 160 kilometriä ja takaisin samanverran. Verottajan hyväksymin kilometrikorvauksin tuolle matkalle tulee autohintaa 320 x 0,45 euroa = 144 euroa. Tuosta kun vähennän 20 euron säästön, jää matkalle enää hintaa 124 euroa. Säästin siis 20 euroa, kun kävin hakemassa sisätilalämmittimen Oulusta;-)
Samaan itsepetoslaskuoppiin perustuvaan matematiikkaan lasken tuon koneellisen ilmastoinnin kuin myös ikkunoiden vaihdon ja monet muut lämmöneristysremontit. Jos etuja etsitään, kyllä ne muualla ovat kuin rahansäästössä.