Unelmoisinko sukkahousuista

Eikö sinulle mikään riitä? Eikö sinulla jo ole tarpeeksi? Mitä sinä vielä tahdot? Kun mies unelmoi jostakin uudesta asiasta, hänellä on paitsi unelma myös tavoite. Useimmiten mies myös laittaa tavoitteelleen aikataulun, mutta se on kuitenkin unelmaa joustavampi. Ja kun mies on päässyt tavoitteeseensa, tehnyt unelmansa toteen, tulee lyhyt, mutta hyvin intensiivinen vaihe, jolloin miehellä ei ole yhtäkään uutta unelmaa. Tuo muutaman tunnin, päivän, viikon tai joissakin harvoissa tapauksissa jopa kuukausien mittainen aika on onnellista unelman täyttymystä - kuin tuoretta rakkautta intohimoineen. Tuona aikana mies ajattelee: "Se on täytetty!"
Olen kuullut miehen lupaavan pyhästi olla pelaamatta koskaan golfia. Onhan hänestä maailman turhinta touhua kävellä päiväkaudet pienen ja kovan pallosen perässä nurmikolla, mutta jo muutaman ohi kiitäneen tuokion jälkeen tuo samainen mies selaa golfkuvastoja ja surffailee greenisivustoilla imemässä itseensä tuota vihreitten nurmien ja vesiesteiden ja hiekkabunkkereiden herrasmiespeliä kuin narkomaani kokaiinia sieraimiinsa. Unelma on iskenyt rauhallista miestä selkään kuin ryökäle puukkoineen.
Naivoni heitti retorisena kysymyksenä pyykkikoria lajitellessaan, monetko sukkahousut ihminen oikein tarvitsee. Vaikkei kysymykseen vastausta odotettukaan, sanoin kuitenkin pärjänneeni kokonaisen elämäni ilman yksiäkään sukkahousuja. Nytpä odotan sitten jännityksellä, milloin minuun iskee unelma sukkahousuista. Kyllä niitä mielelläni naisen päällä katselen ja ovat jotkut kuviosukkahousut jopa varsin seksikkäitäkin. Mutta itselleni en niitä toistaiseksi ole omaan käyttöön unelmoinut. Mutta niinkuin aina, unelma iskee takaapäin juuri silloin, kun jotain vähiten kuvittelee unelmoivansa. Hattu päähän siis pakkasilla, jottei pää palellu;-)

Vesis-Heikki ja maailman miljoonat

Kun Toholammin Härkänevalla alettiin parikymmentä vuotta sitten pullottaa lähdevettä, pääsin mukaan heti yrityksen alkuvaiheessa suunnittelemaan sen markkinasanomaa. Kun maailma syntyi, raamatun kertomusten mukaan maa oli autio ja tyhjä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ei puhuta tuossa tarinassa mitään öljystä, ei kivihiilestä, ei turpeesta, mutta vesi oli alussa kaikki kaikessa. A mundo condito - maailman luomisesta lähtien on vesi ollut ja tulee olemaan kaiken elämän perusta.
Mutta miksi pitää maailman olla olemassa 4,5 miljardia vuotta ennenkuin ihminen oivaltaa veden merkityksen ja uskomattoman arvon. Lihat mätänevät, kasvit kuihtuvat ja maatuvat, mutta vesi kiertää muuttumattomana ikuisesti maan ja taivaan välillä. Taivaalla siihen takertuvat kaiken maailman saasteet, mutta kun vesi sataa maahan, se kulkeutuu maakerrosten läpi ja puhdistuu taas uudelleen juotavaksi. Ihminen siis pitäköön maan puhtaana, jotta vesi ei saastuisi.
Kun ihminen keksi polttomoottorin, tuli maan uumenissa muhineesta öljystä kallista kauppatavaraa ja ne maallisesta onnelliset ihmiset, jotka sattuivat noiden lähteiden alueella asumaan tai jotka osasivat nuo alueet itselleen omimaan, rikastuivat ja ryhtyivät omistamaan koko maailmaa. Ja nyt öljyä nostetaan paitsi maasta, myös meren pohjasta. Meret ovat juuri tuota a mundo condito -omaisuutta, joka pitäisi pitää puhtaana. Kun öljyä riittää vain muutamaksi vuosikymmeneksi, ei kannattaisi sotkea tuota ikuisesti elämää vahtivaa vettä.
Kun öljysheikit jonakin päivänä lakkaavat tankkaamasta mahtaviin maastoautoihinsa bensaa, vesis-heikit avaavat kassalippaansa ja kysyvät noilta valkokaapuisilta miehiltä, olisiko sata dollaria vesitynnyriltä sopiva hinta, vai mitä siitä janonsammuttamisesta kannattaisi maailmanmarkkinahintana maksaa.

Hyvää syntymäpäivää Hannulle. Ja Finn Spring Oy:lle;-)

Voi hyvänen aika noita nuoria

Voi hyvänen aika noita nykyajan nuoria. Luokkaretkilläkin ne... Niinpä. Sillä aikaa, kun itse kukin mielessään näkee jotakin päiviteltävää, ei se niin kaksisen kilttiä aina ollut minunkaan (lue: itse kenenkään) nuoruudessani.
Päätettiinpä lähteä luokkaretkelle. Rahaa kerättiin ja päämääränä oli Tampereen kaupunki. Jostakin syystä matka peruuntui, mutta rahaa kuitenkin oli kertynyt niin paljon, että johonkin se mokoma piti saada tuhlatuksi. Päätimme lähteä Kalajoelle Rantakallan risteilylle.
Bussi täyttyi noin viisi-, kuusitoistavuotiaista nuorista ja matkanvalvoja istui etupenkkiin, tarkisti kaikkien olevan mukana ja matka saattoi alkaa.
Tuskin oli bussi, tai linja-autoksi sitä siihen aikaan sanottiin, päässyt Esson risteyksestä, kun jo ensimmäinen Herba-pullo narautettiin auki, kyytipojaksi Nordforsia. Kun Kalajoen kylä alkoi näkyä, olivat luokkaretkeläiset jo kohtalaisen hilpeässä kunnossa enkä oikein voi vakuuttaa valvovan opettajankaan olleen aivan kristallin kirkkain aivoin.
Maakallassa käytiin ja takaisin meren yli selvittiin linja-autoon itse kukin ja omin keinoin. Valvoja ilmoitti kuitenkin, että jää kyydistä pois Kalajoelle, kun oli sieltä kerran kotoisin ja viikonloppukin edessä. Niinpä lähdimme kotimatkalle omin nokkinemme ja kassit vielä kelpo täynnä alkoholipitoista juomaa.
Oli lauantai ja Tuiskumajalla tanssit. Niinpä ilmoitimme kuljettajalle, jotta suotta on mennä koulun pihalle kenenkään mieltä pahoittamaan, vaan antaa hyssyttää suoraan Tuiskumajalle, kun kerran juhlakunto oli koko joukolla sinne kelpo ja omiaan.
Osa matkalaisista oli Tuiskumajan pihalla kirjaimellisesti pihalla, mutta päätimme, ettei luokkatoveria jätetä ja niin jatkui rattoisa luokkaretki perinteisin eväin hamaan aamuun asti.
Ei kirjoittanut Iltalehti tuosta retkestä mitään ja taitaapa ensimmäinen jälkipuhe tulla vasta tässä vuosikymmenten jälkeen. Jokainen hoiti itsensä kuntoon rankan retken jälkeen, miten itse parhaimmaksi näki. Ja jos haavoja jollekin tuli, ne nuoltiin kaikessa hiljaisuudessa. Ainahan on haavoittuneita niin sodassa kuin teinirakkaudessakin.
Seuraavana maanantaina mukana puoleen matkaan ollut valvojamme kysyi, miten kotimatka oli sujunut. Kerroimme, mitä kerroimme ja mitä ajattelimme hänen haluavan kuulla. Lie hänellä ollut kuitenkin omasta mukavuudestaan huolimatta huoli, miten sellainen humalainen teinijoukko oli ehjänä kotiin päässyt. Loppu hyvin - kaikki hyvin. Mutta voi hyvänen aika silti noita nykyajan nuoria;-) Tietävätkö ne edes, mitä Herba on?

Pelastettu!

Lehdessä luki palokunnan pelastaneen ojaan pudonneen hirven. Hirvi oli pelastumisensa jälkeen ollut niin rivakassa kunnossa, että oli pitkin hirvenloikin juossut metsään onneaan ihmettelemään.
Kyllä tuo hirvi olisi jotenkin pitänyt merkitä tai rengastaa, jotta sen ihmeellisen pelastumisen jälkeistä elämää voitaisiin seurata mahdollisiin uusiin pinteisiin asti. Kun kyljessä lukisi komeasti valkoisin kirjaimin PELASTETTU, sitä ei saattaisi saaliinhimoisinkaan metsämies koskaan kaataa. Sillä mitäpä etua on pelastumisesta, jos jo seuraavan metsälämpäreen takana vaanii metsämies kiikarikiväärinsä kanssa.
Hirvi itse tuskin tuota hyvää onneaan muistaa kovinkaan monta päivää. Ehkä sen onni olikin vain ihmisen auttamisen onni. Ja seuraava onni koittaa sitten hirvimiehelle, joka voi lihan leikellä pakastimeen ja vatsansa täyttää fileellä jos toisellakin. Nälkä on ihmisellä joka päivä. Ja kun nälkäinen on syönyt, hänet on pelastettu.

Oletko vain sinä oikeassa?

Kun ihminen lukee kirjaa, syntyy ihmisen mieleen tarinasta kuvakertomus. Kun kirjasta joku tekee elokuvan, syntyy yhden ihmisen pään sisällä kehittynyt kuvallinen kertomus, joka ei vastaakaan kovin täydellisesti muiden synnyttämiä päänsisäisiä tarinoita. Jokainen elokuvan nähnyt ja kirjan lukenut voi ottaa lukemaansa ja näkemäänsä kantaa puolesta tai vastaan. Väitän, ettei miljoonasta lukijasta ja katsojasta löydy yhtäkään, joka täydellisesti puolustaisi elokuvantekijän näkemystä kirjasta. Pyhät kirjatkin ovat kirjoja, ja luettuina niistä syntyy päänsisäisiä tarinoita.
On edesvastuutonta siis opettaa ihmisille mitä tahansa rakkauden ja vihan uskontoa yhtenä totena. Joillekin rakkaus on ylitsevuotava ja kaikkisalliva. Toisille taas väkivalta on itsetarkoitus ja ainoa totuus omien päämäärien saavuttamiseksi. Suurin osa ihmiskunnasta osaa löytää teksteistä kultaisen keskitien vivahde-eroista huolimatta, mutta aivan liian suuri vähemmistö iskee miekan toisinajattelijan sydämeen pelkästä pilkunpoikkeamasta. Ihmiskunnan suurin vihollinen ei ole uskonto saati mikään tuhansista tosijumalista, vaan väärinymmärrys, ahdasmielisyys tai oman edun kaikenkattava etusijalle asettaminen. Oletko vain sinä oikeassa? Jos olet, minä olen aivan väärässä.

Villapallokaktuksen silmiä hivelevä raakuus

Evoluutio kasvattaa mitä kummallisimpia asioita. Yksi erikoisimmista ja ketkuimmista asioista on pallokaktus, jonka piikit näyttävät villalangalta ja koko kasvi pehmeältä karvapallolta. Sellaisia näkee Kanariansaarilla ja joskus suomalaisissa kukkakaupoissakin. Kasvi on kuin pandan poikanen: hellyttävä ja koskettamaan kutsuva. Mutta kun kätesi työnnät tuohon piikkipalleroon kiinni, saat tuta sen äänettömän hyökkäyksen ja naskalinterävien piikkien läpitunkevan voiman.
Mitähän evoluutio on oikein tuossa kohtaa kehitystyötään ajatellut? Eikö tuolle kasville olisi kaikkein parasta, että sen muukin muoto olisi luotaan työntävä kuin ovat piikkinsä terävät ja vihamieliset. Miksi sen pitää näyttää pehmeältä, vaikka se on kova kuin kerjäläisen elämä.
Lapsi on tuolle kasville hyvin altis. Kun vanhin poikani näki tuon hellimään houkuttelevan ruukkukasvin, tuo kaikkien pehmolelujen ikuinen ystävä tommasi kasvin pahuutta aavistamatta pienine käsineen mokomaa sisusiiliä silittämään. Rakkaus sammui nopeammin kuin syttyi, sillä ei ollut vielä pienen pojan kämmenissä elämän kovetusta nimeksikään, vaan raastoivat käyrät piikit herkän ihon kivuliaita pikkureikiä täyteen. Itku tuli lapselta. Raaka oli kaktuksen opetus: Silmälle saatan olla pehmo, mutta käsille kiveäkin kovempi. Jos ovat karhut raakoja pehmeine muotoineen, osaavat sitä olla myös kaktukset.

Modernein puhelin ja paras sauna

Lienet samaa mieltä kanssani, että jos miehellä ei ole hemmetin hyvää saunaa ja maailman parasta puhelinta, ei mies ole mistään kotoisin. Toisaalta kunnon mies ei tarvitse kuin pallon ja kaverin tullakseen onnelliseksi. Joskus tuohon täydelliseen onneen tarvitaan myös polttomoottori, mutta se alkaa jo olla hifistelyä.
Kun istutaan uudessa, ennen kylpemättömässä saunassa, on tapana kehua löylyä ja lauteita ja kiuasta ja ilmanvaihtoa ja...saunan omistajaa. Koko ajan jokainen saunaan liittyvä kehu on samalla kehu saunan omistajalle: "Vittu sä oot hyvä jätkä."
Modernein puhelin on tietokeskus, joka ei jätä ketään kylmäksi saati pulaan. Puhelimella voi lähettää postia ja lukea lehdet, katsoa telkkaria ja kuunnella musiikkia ja soittaa tai vastaanottaa tärkeitä puheluja. Tä?
Tänäkin päivänä olen soittanut kohta kymmeneen tuollaiseen huippumoderniin puhelimeen eikä kukaan niihin vastaa. Missä ne oikein soivat? Missä raikaa räväkkä rock´n roll, missä helisee hempeästi Nokian kulkunen? On aivan sama kuin he olisivat pyytäneet minut vieraakseen saunomaan ja jättäneet saunan lämmittämättä. Paska sauna, sanon minä.