Asiat riitelivät - silti puoli vuotta linnaa

Nuori mies painaa toista samanikäistä miestä kurkusta katuun ja hakkaa päätä asfalttiin. Poliisi ajaa paikalle ja erottaa toisiaan kurmottavat miehet ja taluttaa nämä autoon. Muutaman viikon kuluttua asiaa käsitellään oikeudessa ja molemmat saavat tuntuvat sakot sekä kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Ei auttanut nuorten miesten puolustuspuheenvuoro:

- Herra oikeuden puheenjohtaja. Istuin Ranen kaa tos Hämeenkadun Kakadussa ja esitin sille et se vois ostaa multa helevetin hyvän kellon. Se sano et se vittu mitää kelloo tarvii. Mä sanoin sille et vittu noin hyvän kellon tarvii kuka vaa. Ei semmosta pimeetä kulkijaa viel maailmaa oo syntynykkää, joka ei tollasta rolexii haluis ranteessaan kantaa. Se vittu sano mulle et voit työntää anuksees sen sun rantarolexin. Mä sii vähä hermostuin ku se haukku mun rolexii vaik se tasan tarkkaa ties, että se on aito. Mä sain se yhelt nokialaiselt huoralt ku ei sillollu maksaa mulle... tai siis se oli vähän pystys noit vuokrii ja sellasii. Mä tempasin tota Ranee turpaan siin tiskil ja sit lähettii jo kadulle vähän koittaa vittu. Sit siihe tuli jotai kusipäitä poliiseja välii vaikkei sii mitää ollu. Ei meil siin mitää henkilökohtast ollu. Kato asiat vaa vittu riiteli.

Noin. Minua on monesti askarruttanut tuo riitelevien asioiden probleema. Varsinkin poliitikoilla on tapana aina sanaharkan päätteeksi todeta, etteivät he siinä riitele lainkaan, vaan asiat riitelevät. Höpön löpö. Jos laitat kaksi rakennuskaavaluonnosta pöydälle, voit odottaa hamaan maailman tappiin asti, eikä siinä pöydällä poikkipuolista sanaa sanota. Mutta laitahan kokeeksi noiden papereiden ympärille pari ihmistä. Ketkäs ne siinä sitten riitelevät: asiat vai ihmiset.

Askarruttaa se joskus ihan pientäkin

Nämä tarinat ovat tosia.

Kirkkomaalla väki nyyhki poisnukkunutta ja juuri hautaan laskettua. Hauta luotiin umpeen ja kumpua viimeisteltiin kukkasia varten. Neljävuotias kuorma-autoilijan poika seurasi tapahtumaa ja totesi ykskantaan:

- Voi vittu ku loppu tola kekke (voi vittu ku loppu sora kesken).

***********

Isä pelasi pajatsoa baarissa ja viisivuotias poikansa seuraili rahanmenoa. Jotenkin hänen mieleensä tuli keskeyttää moinen tuhlailu, jotta jäisi rahaa tuleviinkin tarpeisiin:

- Minua sitte vituttaa ku mulla on niin vähän leluja.

***********

Alle kouluikäinen poika kuljeskeli isovanhempiensa kanssa elintarvikekaupan hyllyjen välissä ja pysähtyi katsomaan myslipakettia. Hän tutkiskeli pää kallellaan pakkausta ja sen kuvitusta ja tuumasi:

- Vaan mistähän vitusta se tuoki on tehty?

***********

Poika seurasi tarkkaavaisena kansanmusiikkiorkesterin esitystä. Ilmeestä päätellen hänellä oli suurehko pähkinä purtavana. Kovin pitkään hän ei malttanut pitää ajatusta omanaan, vaan nykäisi isäänsä hihasta, osoitti basson soittajaa ja sanoi:

- Sillon vitun suuri viulu.

Pää halki ja runoa tekemään =

Kun ihmisen pää halkaistaan niin, että koko komeus sahataan silmien välistä kahteen osaan, saadaan aivopuoliskot kätevästi näkyviin. Miehen ja naisen aivopuoliskot toimivat erilailla - niin minulle on kerrottu ja käytäntö on vuosien kuluessa tuon kerrotun myös konkretisoinut. Toinen puoli aivoja mittaa tunnetta ja toinen tointa. Toisella puolella asuu runo ja toisella puolella mellastaa laskento. Toisella puolella asuu uusi ja toisella vanha. Noin pelkistetysti ajatellen. Mutta aina aivot kuitenkin jakavat asioita vähintään kahteen osaan: hyvään ja huonoon, mustaan ja valkoiseen, kylmään ja kuumaan, uuteen ja vanhaan. Ja sitten aivot alkavat vertailla noita vähintään kahta asiaa. Ja melko nopeasti ne useinkin päätyvät ratkaisuun, että uusi on parempi kuin vanha tai vanha on mukavampi kuin uusi. Ihmisen aivo harvoin mittaa itse ajatusta. Useimmiten se mittaa vain esitystapaa. Otetaanpas esimerkki.

Mies kulkee katua kinkaten
kuin salaa naiselle vinkaten:
Tule tänne ja uskalla rakastaa,
muuten syksy mun marjani pakastaa.

Tai

Se raahasi jalkaansa, pururadalla liian suureen mäkeen jäi kunto, lihaskunto.
Siellä näki, jäi mieleen, halusi, päätti lähteä illalla.
Soitti, kun tiesi numeron. Pyysi tulemaan. Puristusta nivusessa.
Ei pärjää enää ensiviikkoon.

Niin. Seksuaalinen halu ja tarve on yllä ilmaistu kahdella tavalla. Toinen pitää toisesta tavasta ajatella, toinen toisesta. Toinen on siis toista parempi tai huonompi tai modernimpi tai vanhanaikaisempi. Uskomattoman paljon on päitä halkaistu noiden kahden vastakkaisen ajatustavan takia. Ihminen on keksinyt hienon symbolin, jolla ristiriitoja ratkaistaan. Pitäisköhän se ottaa käyttöön jokapäiväiseen arkeen. Kaksi vaakaviivaa päällekkäin. = (on yhtä kuin).

PS. Yllä olevat tekstit ja aiheet eivät viittaa kehenkään henkilöön eivätkä myöskään asiaan. Ne ovat VAIN ESIMERKKEJÄ. Aiheet voisivat liittyä vaikka tietöihin tai kivenmurskaukseen, mutta sattumalta tuli nyt vain mieleen tuo seksi taas. Miehen aivopuoliskot ovat kyllä kallon sisällä, mutta varsinaiset aivot (kuten hyvin tiedetään) ovat melko tarkasti keskivartalossa.

Joku lyö sinua joka päivä ja sinä maksat siitä hymyssä suin

"Elämä on." "Musta Fazerin laku on paras." "Yllätä vaimosi - tee se matolla." "Vedä käteen Heikkisen hansikkaat"

Iskulause on yrityksen tärkeä elementti, liikemerkin ja logon jälkeen varmasti tärkein ja bisnesmaailmassa myös yrityksen kalleinta omaisuutta. Siksipä sen tuleekin olla nimensä veroinen: iskevä. Sen pitää iskeä lukijaa tai kuulijaa kuin aasinpotku, kuin tykinkuula, kuin pesäpallomaila, kuin betoniporsas. Oletko muuten koskaan keksinyt yhtään iskulausetta tai vielä parempi: oletko koskaan myynyt iskulauseen jollekin? Minä olen. Ja se on vaikeaa.

Hyvän sloganin keksiminen on vaikeaa ja myyminen vielä vaikeampaa. Pitää olla rohkea keksimään, pitää olla rohkea myymään, mutta kaikista rohkein on ostaja, joka uskaltaa ottaa riskin markkinoiden reaktiosta. Siksipä valitettavan monet iskulauseet ovat tylsiä ja mitäänsanomattomia: "Nuorekasta voimaa" "Luonnonpuhtautta ja elinvoimaa" "Asiakaslähtöistä palvelua" Jippijaijee.

Julkisissa yhteisöissä päätös syntyy monen ihmisen yhteistyönä. Siksipä iskevän sloganin myyminen tuollaiselle yhteisölle on kaikkien haasteiden äiti. Pitää saada monta päätä käännetyksi, pitää vakuuttaa kaikista heikoin ja kaikista vahvin lenkki. Pitää saada moni ihminen yhtä aikaa vakuuttuneeksi, että slogan ei ole vain kolmesta kuuteen sanaa logon alla, vaan se on kokonainen elämä, filosofia, ydinajatus, tulilanka ja ruuti. Pitää saada torjutuksi useimmat varsin tylsät ja mitäänsanomattomat ehdotukset niin, ettei loukkaa asiakasta. Pitää uskaltaa sanoa, että ei noin.

Usein slogan on ainoa asia, joka yrityksestä tai tuotteesta muistetaan. Connecting people. Nimi tulee perässä. Sinä uskot, mitä sinulle hyvin sanotaan. Sinua isketään muutamalla sanalla. Sinua lyödään vasten suuta ja kasvoja ja sinä ostat ja maksat hymyssä suin. PAM! (palvelualojen ammattiliitto) Vedä siis käteen nyrkkeilyhanskat, yllätä vaimosi ja tee se matolla. Onhan folkkari eniten Suomen teille levinnyt auto.

Kuuma hotelliyö

Kaivan taskustani hotellihuoneen avaimen. Työnnän sen lukkoon, mutta ovi ei aukea.

Keikka päättyi tunti sitten. Istumme takahuoneessa ja nautimme isäntämme antimista palan kerrallaan. Maailma näyttää mukavalta ja tuntuu hetki hetkeltä pakenevan kohti ikuisia tähtisumuja. Nauru kuuluu jo kaukaa Jupiterin takaa. Venus pyörähtää akselinsa ympäri, Pluto haukkuu luuta tai jotakin muuta, Merkurius hyrisee kaikkia neljää tahtiaan, Mars matkaa aina ajallaan, Saturnuksen renkaat heiluvat korvissa ja vihreät miehet virittävät soittimiaan. On aika astua rakettiin ja poistua uusiin sfääreihin.

Avain putoaa lattialle. Se näyttää narikkalapulta ja onkin narikkalappu. Sillä ei huoneeseen pääse, sillä ei lukko aukene, sillä ei sänky kutsu.

Puhelin soi. Joku pyytää jatkoille. Lupaan mennä, mutta levähdän kuitenkin ensin hetkisen.

Minulla on kuuma. Aamu sarastaa ja aurinko työntää säteen silmään takaraivoon asti. Olen riisunut kenkäni kuitenkin. Termostaatti on varmaan rikki tai liian suurella, koska huone on tulikuuma, hikinen, väsyttävä, raastava, särkevä... Minua väsyttää ja on huono olo. Kuuma hotelliyö on vaatinut lähes kaiken. Sydän kuitenkin vielä lyö. Lyö, ei lyö, lyö, ei lyö

Lukkorengas ja Goodies: Lauantaipussi

Huikka huiviin ja töpseli seinään kello 20.45. Lukkorengas on tiukasti pultissa ja namupalat mutterissa, kun aito ja oikea hurriganes viiltää lavanreunaa ja Bourbon Street täyttyy pikkuhiljaa hilpeistä juhlijoista. Keikka Jyväskylän Aalto-salissa alkaa. Niemen Pasi vetää elämänsä ensimmäistä livekeikkaa kuin Armstrong kuun pölyä ja Goodies-tytöt Tuuli ja Heini tanssivat niin, että valot väräjävät ja värit liikkuvat. Ja kun kello soittaa viimein kahtakymmentä kolmea, viimeinen kitarasoolo vingahtaa ja rumpuriffi kajahtaa ja stagen valot voivat hiljaa himmetä. Kaksikymmentäseitsemän piisiä on soitettu ja tanssittu ja juhlittu ja nautittu.

Kiitos Suomalaiselle Maaseudulle mukavasta illasta ja hienoista vieraista. Oli upeaa ja mahtavaa olla keikalla, kun kaikki onnistui upeiden ihmisten kanssa yhdessä tehden.

Lukkorengas ja Goodies on yhdessä Lauantaipussi: harvoin ja hyvää.

Valon nopeus ja täysin onnellinen ihminen

Jonakin päivänä ihminen voi juosta valon nopeudella, mutta ei ole täysin onnellinen kuin ohikiitävän tuokion.

Valo kulkee (aika hassua sanoa, että valo kulkee) sekunnissa seitsemän kertaa maapallon ympäri. Juoksija juoksee sata metriä vajaassa (tai sanotaan sittenkin, että) kymmenessä sekunnissa. Eli sinä aikana, kun ihminen kiitää sataa metriään, valo on kiertänyt maapallon seitsemänkymmentä kertaa. Mutta valolla on ihmiseen verrattuna yksi heikko puoli. Se ei voi parantaa ennätystään millään keinolla. Valosta ei tule nopeampaa, vaikka kuinka sitä yrittäisi sytyttää vikkelämmin tai heiluttaa lamppua tai laittaa valo myötätuuleen maapalloa kiertämään. Mutta ihmisestäpä tulee nopeampi ja nopeampi koko ajan. Ja kun kerran ihmisestä tulee aina jollakin keinoin nopeampi ja nopeampi, tuosta on pakko päätellä, että jonakin päivänä ihminen on yhtä nopea kuin valo ja jo seuraavana päivänä kenties jo vähän nopeampikin. Mutta sitten se onnellisuus.

Vaikka ihmisestä tuleekin jonakin päivänä valoa nopeampi, täysin onnellista ihmisestä ei tule koskaan, mikä on sinällänsä harmillista. Jos olet kiertämässä maapalloa ja näet siellä kauniita asioita, olet onnellinen. Mutta jo seuraavassa hetkessä muistat tai kuulet tai luet, että kaukana kotona tapahtuu jotakin mukavaa, missä voisit olla mukana ja onnesi on samalla hetkellä tipotiessään. Sellaista elämä on. Valonnopeudessa katoaa kaikki. Mutta onpahan nopeudesta paljon meille myös iloa. Kun auringon valo tulee maahan (tulla on taas vähän hassu termi valosta puhuttaessa), se on jo reilun kahdeksan minuutin ikäistä, valoksi aika vanhaa siis. Ja kun se aurinko sitten menee pilveen, voidaan kuvitella, että pilvessä onkin vanhaa valoa ja vanhaa aurinkoa. Tuliterästä valosta ei kukaan oikein osaa sanoa vielä mitään. Tuosta tiedosta voi olla täysin onnellinen - hetkisen.