Vastaantulija

Sanoin ainakin

miljoona kertaa päivää,

mutta aina näin

eteenpäin tuijottavat

silmät ja tyhjän katseen.

Tuhat polkua

Tuhat polkua

kulkee puutarhan läpi.

Kukaan ei mahdu

istumaan jakkaralle,

jolla ruusut kukkivat.

Kun kellot soivat

Kun kellot soivat,

puristan sydäntäni

molemmin käsin

ja pyydän, ettet jätä

minua koskaan yksin.

Rukous

Jos pelkäät yötä,

rukous kantaa valoa,

pysäyttää varjon,

joka heiluu nurkassa

ja puristaa nilkasta.

Aikamies

Kävelen kanssasi käsi kädessä.

Pysähdymme ostoskadun näyteikkunan eteen ja kampaan hiuksiani.
Hymyilet minulle, aika - veitikkainen.

Kaikki on poissa. Mitään ei ole jäljellä.
Lasista heijastuu kiiltävä kalju, kammassa ei karvaakaan.
Hymyilet minulle, aika - veitikkainen.

Kävelen kanssasi käsi kädessä.
Jos olisin nopeampi, juoksisin.
Mutta sinä olet aika, minä vain mies.

Kävelin kanssasi käsi kädessä.
Pysähdyimme sinne tänne.
Minä istahdin ja sinä jatkoit yksin matkaasi. 

Kammassa ei karvaakaan.

Kuselle pitäis päästä

Onko niin, että tuotekehitys pysähtyy, jos kaikki ovat tuotteen hyvyydestä yhtä mieltä? Jos polkupyörä on enemmistön mielestä vallan mainio, mutta yhden takapuolta istuin hiertää, pitääkö koko pyörä keksiä uudestaan vai riittääkö yhden istuimen vaihto?

Tuota ajattelin, kun Motouutiset esitteli kanadalaisen yrittäjän, Jackson Bushin kehittämän, ilmalla täytettävän riippumaton. Mies oli saanut idean nukkuessaan kylmän yön tavallisessa riippumatossa. Uusi keksintö tarjoaa mukavan ja lämpimän nukkumapaikan retkeilijälle. 

Motouutiset kertoi riippumaton edut ja mukavuudet, kehui kuljetuspakkauksen pienuutta ja maton keveyttä. Luettuani uutisen innostuin tuosta tuotteesta. Onhan se kerrassaan mainio keksintö. Mutta sitten tulikin kommenttikentän vuoro.

Huono puoli löytyy tuotteesta, kun sen väkisin etsii. Tai sitten tuotteen hyvät puolet hukkuvat kulttuurieroihin. Muuan suomalainen lääketieteen spesialisti oli ollut Espanjassa kouluttautumassa varsin merkittävään laitteeseen ja sen käyttöön. Laitteen avulla kyetään eristämään aivoista haluttu osa ja esimerkiksi parkinsonin taudin vapinan poistohoito voidaan keskittää juuri oikeaan paikkaan. Kun tuo spesialisti oli hoitanut eteläeurooppalaisen potilaan vapinan pois, koko perhe ja suku oli riemuinnut ja tanssinut ja hokenut Ave Mariaa ja halannut niin parantuneen potilaan kuin lääkärinkin. Kun sama hoito oli sitten tehty Suomessa, oli parantunut potilas katsonut kättään ja todennut:"Perkele. Sehän toimii. Mistä täältä saa kahvia?"

Niin. Ilmalla täytettävästä riippumatosta kertovan jutun alla oli lukijan kommentti:"Miten tuosta pääsee kuselle?"  Siinä onkin sitten kanadalaisella keksijällä visainen pulma ratkaistavaksi.

Onko Luojalla leveä perse?

Olen näissä kolumneissakin joskus miettinyt Raamatun luomiskertomusta. En niinkään ole pohtinut Aatamin ja Eevan tarinaa kuin sitä, miten Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. On hyvin kaunis ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, tehty mallin mukaan eikä suinkaan annettu ajan kehittää ihmistä luontoon sopeutuvaksi. Mutta niin kuin moni hankala asia, myös ihmisen synty on helpointa yksinkertaistaa Aatamin ja Eevan kautta. Siispä nouskoot lavalle Jumalan luodut, nuo alastomat ja estottomat.

Maailman ihmisistä suuri osa uskoo ihmisen olevan Jumalan kuva. Luetaan Raamattua, käydään kirkossa kuulemassa ihmeellisiä tarinoita, palvotaan, rakennetaan temppeleitä, uskotaan Taivasten valtakuntaan ja kuolleista nousemiseen, enkeleihin, luomiskertomukseen, jossa Jumalan kätten työnä muovautui Aatami ja hänelle ihastuttavaksi kumppaniksi Eeva.

Sanotaan Jumalan luoneen ihmisen alastomaksi nauttimaan suurimmalla elimellään eli iholla juuri luodun maailman ihanuudesta, lämmöstä, auringosta, tuulesta. Mutta nainen, Eeva meni ja söi hyvän ja pahan tiedon puusta (Mitähän tietoa puussa mahtoikaan olla?) ja kuinka ollakaan ihminen, siis Aatami ja Eeva yhtenä huomasi omenaa haukattuaan olevansa alasti. Niin piti ihmisen paeta Jumalan julmaa katsetta ja etsiä viikunanlehti sukuelimiä peittämään. Napa sai näkyä, kasvot saivat näkyä, mutta häpypeittimen lisäksi piti Eevan etsiä rintaliiveiksi puitten nahkeita lehtiä, ettei tuo kehvelin Aatami olisi enää häntä niin himoiten katsellut. Mikä eilen oli aivan sallittua huvia, muuttui haukatun omenan jälkeen hitusen kielletyksi hedelmäksi, etten sanoisi.

Tuon tarinan vuoksi alastomuus on kristikansalle ollut jo vuosisatojen ajan tabu. On kuitenkin ollut lyhyitä hetkiä alastomuuden kukoistaa. Keskiajan maalarit ja kuvanveistäjät maalasivat ja veistivät ihmisen alastomiksi, sillä alaston vartalo oli heille kauneudessaan haastava. Tosin kirkonmiehet puuttuivat asiaan hieman myöhemmin ja maalauttivat ja veistättivät niin miehille kuin naisillekin hekumien päälle viikunanlehden jos toisenkin, ettei kirkkokansa olisi vallan villiintynyt.

Lähempänä meidän aikaamme eli viime vuosisadan 60- ja 70-lukujen tienoilla hippiliikkeen myötä alastomuus oli taas sallitumpaa eikä enää pelätty näyttää saati katsoa paljasta pintaa. En muista sokeutuneeni hetkeksikään nähtyäni rinnan tai hävyn, mutta kieltämättä inspiroiduin joskus nauttimaan elämästä riemurinnoin.

Liekö kristillisyyttä vai äidinmaidossa imettyä siveyttä paheksua tämän päivän Aatameita ja Eevoja, Jumalan kuvia yhtä kaikki, hedelmiä syöneitä ja syömättömiä. Nykyajan katekismus, some vaatii ei vain viikunanlehdet, vaan kokonaisen viikunapuun ihmisvartalon peitteeksi.

Mihin häviää kristillinen rakkaus ja suvaitsevaisuus, kun vähäpukeinen Erika Vikman nousee euroviisulavalle? Onko Jumala jotenkin epäonnistunut luomispuuhissaan, kun melko suurella osalla suomalaisia on tarve sanoa naista rumaksi ja vastenmieliseksi, puhutella häntä mitä räävittömimmillä ilmaisuilla, arvostella julkisesti kaikin puolin ulkonäköä ja taiteellista tekemistä, osaamista, intoa, tahtoa, uskallusta, rajatonta rohkeutta.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Onko Jumala jotenkin ruma, onko Luojalla leveä perse, onko Jumala tyhmä tai pitääkö Jumalaa hävetä kaikkien suomalaisten puolesta? Tuota mietin, kun kuuntelen kerta toisensa jälkeen, miten hävytöntä on näyttää viisulavalla ihmisen ihoa.

Lähikolumni Nivala-lehti 5.6.2025 

Kuva: Hannu ja  leipää syövä tekoäly (näkeehän sen käsistä;-)