Pussilakana-
setti on päistään auki
ja helppo käyttää.
Pussila-kanasetti
peitosta munat näyttää.
maanantai 18. toukokuuta 2020
perjantai 15. toukokuuta 2020
Laiskotellen
Muu maa laiskana
uimarannalla makaa,
kun maalaiskana
muuta maata muonittaa
ja kukon maata antaa.
uimarannalla makaa,
kun maalaiskana
muuta maata muonittaa
ja kukon maata antaa.
keskiviikko 13. toukokuuta 2020
Katuvainen
Tuo katuvainen
niin kaunis katunainen
nosti katseensa,
näki peilikuvansa:
ei naista, katu vainen.
niin kaunis katunainen
nosti katseensa,
näki peilikuvansa:
ei naista, katu vainen.
maanantai 11. toukokuuta 2020
Mamin pikku puupsipuu ja pususuu
Toukokuun alkupäivinä muuan rusakko näki taivaallisen välähdyksen ja lopetti loikkimisen sillä siunaamalla hetkellä ja oikaisi monista matkoista väsyneet jalkansa lähelle kotiani naapurin kesantopellolle, räpäytti vielä muutaman kerran jäniksensilmiään ja kuoli.
Seuraavana aamuna kymmenet varikset ja harakat löysivät kuolleen rusakon makean lihan ja kävivät ruokapöytään kuin Lidlin värikkäistä koronalenkkareista innostuneet harrasteurheilijat saksalaiskaupan kenkätiskille: vierekkäin, päällekkäin, rähisten, saalista riepoen, vetäen, kiskoen ja siitä ankarasti taistellen sen kummemmin viruksista välittämättä.
Makasi raato viikon, toistakin ja joka päivä kävivät varikset ja harakat aterialla. Mahat kypsästä lihasta pullevina ne eivät jaksaneet enää taistella osastaan, vaan kaikessa rauhassa nokkivat mikä peräpäätä, mikä turvonneita silmiä ja matojen pehmittämää kylkilihaa.
Lehahtivat linnut kukin suuntaansa, kun paikalle tepasteli vilkkain askelin pienikokoinen terrieri kaunis ja koristeellinen panta kaulassaan. Haukahti ja katseli ylös taivaisiin. Ei näkynyt variksia saati harakoita, vaan koko jäljelle jäänyt, puolilaho rusakko oli sen. Innokkaasti se iski hampaansa pehmeään lihaan, puri sääriluuta, veti venyvää nahkaa, ähisi innoissaan ja söi, minkä hyvinvoiva kotikoira HauHau-napsuiltaan täyteen mahaan jaksoi syödä. Se nuuhkaisi vielä kerran raatoa, nuolaisi sen kylkeä ja lähti kylläisenä juoksemaan kohti kotia.
- Missä se äidin pieni kulta on taas leikkinyt?
Niin sitä kohta kutsuttiin ja hellästi suukoteltiin tuokion kadoksissa ollutta simasuuta.
- Mamin pikku puupsipuu ja pususuu. Pitäiskö pestä sun suu, kun se vähän haisee.
Seuraavana aamuna kymmenet varikset ja harakat löysivät kuolleen rusakon makean lihan ja kävivät ruokapöytään kuin Lidlin värikkäistä koronalenkkareista innostuneet harrasteurheilijat saksalaiskaupan kenkätiskille: vierekkäin, päällekkäin, rähisten, saalista riepoen, vetäen, kiskoen ja siitä ankarasti taistellen sen kummemmin viruksista välittämättä.
Makasi raato viikon, toistakin ja joka päivä kävivät varikset ja harakat aterialla. Mahat kypsästä lihasta pullevina ne eivät jaksaneet enää taistella osastaan, vaan kaikessa rauhassa nokkivat mikä peräpäätä, mikä turvonneita silmiä ja matojen pehmittämää kylkilihaa.
Lehahtivat linnut kukin suuntaansa, kun paikalle tepasteli vilkkain askelin pienikokoinen terrieri kaunis ja koristeellinen panta kaulassaan. Haukahti ja katseli ylös taivaisiin. Ei näkynyt variksia saati harakoita, vaan koko jäljelle jäänyt, puolilaho rusakko oli sen. Innokkaasti se iski hampaansa pehmeään lihaan, puri sääriluuta, veti venyvää nahkaa, ähisi innoissaan ja söi, minkä hyvinvoiva kotikoira HauHau-napsuiltaan täyteen mahaan jaksoi syödä. Se nuuhkaisi vielä kerran raatoa, nuolaisi sen kylkeä ja lähti kylläisenä juoksemaan kohti kotia.
- Missä se äidin pieni kulta on taas leikkinyt?
Niin sitä kohta kutsuttiin ja hellästi suukoteltiin tuokion kadoksissa ollutta simasuuta.
- Mamin pikku puupsipuu ja pususuu. Pitäiskö pestä sun suu, kun se vähän haisee.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2020
Influenssa ei ole nuhakuume
Joka vuosi influenssa-aikaan kuulen ihmisten vähättelevän tautia ja pitävän sitä aivan tavallisena flunssana, pikku nuhana, joka menee niistämällä ja yskimällä ohitse. Niin se meneekin, jos siihen ei kuole. Monet kuolevat. Suomessa kausi-influenssaan kuolee joka vuosi arviolta vähintään 500, jopa tuhat ihmistä. Monien lääkäreiden mielestä huomattavasti enemmänkin. Koronaan on tähän mennessä kuollut 65 ihmistä.
Influenssaa vastaan on kehitetty rokote, joka hyvin suurella todennäköisyydellä suojaa, jos se otetaan. Arviolta 100.000 rokotetta laitetaan Suomessa roskakoriin joka kevät, kun se ei ole kelvannut edes riskiryhmäläisille. Halutaan vaan hyvin kärkkäismäisesti väittää rokotteiden olevan humpuukia ja juutalaisten liikemiesten tapa rikastua. Tuollainen puhe on rikollista koko ihmiskuntaa ja sen huippututkimusta ja (lääke)tiedettä vastaan.
Olen sairastanut influenssan kaksi kertaa, ja kerron nyt ensimmäisestä kerrasta vain perusasiat. Kuume nousi hetkessä yli 40:ään asteeseen. Parin päivän sairastamisen jälkeen näin pieniä jääkarhuja sohvan selkänojalla. Kun naivoni Paula oli viimein saanut horjuvan miehen houkutelluksi terveyskeskukseen, tulehdusarvon CRP:ksi mitattiin reilusti yli 700, ja jouduin muutamaksi päiväksi tiputukseen. Kivuista en puhu mitään, kun niitä on kuitenkin aivan mahdoton kuvailla niin, että joku muu ne osaisi tuntea. Mutta tulkoon tuossa toisessa tapauksessa sekin konkretisoitua.
Toinen influenssa tuli rokotteesta huolimatta, sillä rokote oli sinä vuonna väärälle virustyypille valmistettu huonoksi onnekseni. Olin Nivalan työterveyshuollossa työterveyslääkäri Kesomaan vastaanotolla pienessä operaatiossa. Lähdin vastaanotolta omasta mielestäni täysin terveenä. Kävelin noin 20 metriä parkkipaikalle ja istuin autoon. Samalla hetkellä alkoivat vilunväristykset ilman minkäänlaista ennakkotuntemusta.
Kotimatkaa oli kaksi kilometriä ja tunsin paleltuvani sillä matkalla autoon, vaikka kuume nousi todella nopeasti. Kotiin päästyäni mittasin heti kuumeen ja se oli lähes 40 astetta. Tiesin kokemuksesta, että olin sairastunut influenssaan, mutta en osannut odottaa niin rajua etenemistä. Korvat tulivat lähes välittömästi hyvin kipeiksi ja parin tunnin kuluttua makasin mahallani lattialla ja itkin todella kovaa korvakipua. Vaikka olen lapsesta asti kärsinyt aika ajoin korvasärystä, tuo kipu oli kestämätön. Muutaman tuokion kuluttua molemmat korvat räjähtivät. Tärykalvot puhkesivat.
Niin kuin influenssassa aina kivut ja säryt kestävät viikosta kahteen ja kuume vaihtelee lähes normaalista yli 40 asteen kuumeeseen, ja keuhkokuumeen riski on suuri. Kun akuutti vaihe oli ohi, toipuminen täysin terveeksi kesti reilusti yli kuukauden. Vajaan vuoden kuluttua korvat jouduttiin paikkaamaan OYSissa, mutta eivät ole kuitenkaan edelleenkään terveen veroiset.
Kun syksyisin aletaan puhua uudesta influenssakaudesta, olen aina ensimmäisten joukossa hakemassa rokotteen. Se on minulle riskiryhmäläisenä elinehto, niin uskon. Nyt meitä kurittaa korona eikä siihen ole vielä olemassa mitään, siis ei minkäänlaista lääkettä saati rokotetta. Koronan taudinkuva vaihtelee voimakkaasti aivan kuin influenssankin. Mutta jos tautia ei ole sairastanut, tuskin kannattaa arpoa, millaisena se itselle tulee. Sanotaan koronan olevan armollinen nuorille ja tuhoisa vanhoille ihmisille. Mutta kukaan, ei nuori eikä vanha voi olla varma, millaisena tauti ketäkin kohtelee: kuka vähän oireilee, kuka joutuu sairaalaan ja tehohoitoon, kuka kuolee.
Kuuntelen juuri hallituksen tiedotusta. Uudenmaan matkustusrajoitus on poistettu. Toivoisin, että noudattaisimme aivan kaikkia niitä rajoituksia, joista meille joka päivä monta kertaa muistutetaan. Jos oma terveys ei kiinnosta tai sen puolesta ei halua pelätä tai kantaa huolta, meitä muita kannattaa ajatella ja omalla käyttäytymisellään suojella. Se ei ole keneltäkään pois. Kun nyt pysymme vielä muutaman viikon hitusen etäällä toisistamme, saamme olla terveinä odottamassa huipputiedeihmisten tähän asti parasta innovaatiota: koronarokotetta.
Influenssaa vastaan on kehitetty rokote, joka hyvin suurella todennäköisyydellä suojaa, jos se otetaan. Arviolta 100.000 rokotetta laitetaan Suomessa roskakoriin joka kevät, kun se ei ole kelvannut edes riskiryhmäläisille. Halutaan vaan hyvin kärkkäismäisesti väittää rokotteiden olevan humpuukia ja juutalaisten liikemiesten tapa rikastua. Tuollainen puhe on rikollista koko ihmiskuntaa ja sen huippututkimusta ja (lääke)tiedettä vastaan.
Olen sairastanut influenssan kaksi kertaa, ja kerron nyt ensimmäisestä kerrasta vain perusasiat. Kuume nousi hetkessä yli 40:ään asteeseen. Parin päivän sairastamisen jälkeen näin pieniä jääkarhuja sohvan selkänojalla. Kun naivoni Paula oli viimein saanut horjuvan miehen houkutelluksi terveyskeskukseen, tulehdusarvon CRP:ksi mitattiin reilusti yli 700, ja jouduin muutamaksi päiväksi tiputukseen. Kivuista en puhu mitään, kun niitä on kuitenkin aivan mahdoton kuvailla niin, että joku muu ne osaisi tuntea. Mutta tulkoon tuossa toisessa tapauksessa sekin konkretisoitua.
Toinen influenssa tuli rokotteesta huolimatta, sillä rokote oli sinä vuonna väärälle virustyypille valmistettu huonoksi onnekseni. Olin Nivalan työterveyshuollossa työterveyslääkäri Kesomaan vastaanotolla pienessä operaatiossa. Lähdin vastaanotolta omasta mielestäni täysin terveenä. Kävelin noin 20 metriä parkkipaikalle ja istuin autoon. Samalla hetkellä alkoivat vilunväristykset ilman minkäänlaista ennakkotuntemusta.
Kotimatkaa oli kaksi kilometriä ja tunsin paleltuvani sillä matkalla autoon, vaikka kuume nousi todella nopeasti. Kotiin päästyäni mittasin heti kuumeen ja se oli lähes 40 astetta. Tiesin kokemuksesta, että olin sairastunut influenssaan, mutta en osannut odottaa niin rajua etenemistä. Korvat tulivat lähes välittömästi hyvin kipeiksi ja parin tunnin kuluttua makasin mahallani lattialla ja itkin todella kovaa korvakipua. Vaikka olen lapsesta asti kärsinyt aika ajoin korvasärystä, tuo kipu oli kestämätön. Muutaman tuokion kuluttua molemmat korvat räjähtivät. Tärykalvot puhkesivat.
Niin kuin influenssassa aina kivut ja säryt kestävät viikosta kahteen ja kuume vaihtelee lähes normaalista yli 40 asteen kuumeeseen, ja keuhkokuumeen riski on suuri. Kun akuutti vaihe oli ohi, toipuminen täysin terveeksi kesti reilusti yli kuukauden. Vajaan vuoden kuluttua korvat jouduttiin paikkaamaan OYSissa, mutta eivät ole kuitenkaan edelleenkään terveen veroiset.
Kun syksyisin aletaan puhua uudesta influenssakaudesta, olen aina ensimmäisten joukossa hakemassa rokotteen. Se on minulle riskiryhmäläisenä elinehto, niin uskon. Nyt meitä kurittaa korona eikä siihen ole vielä olemassa mitään, siis ei minkäänlaista lääkettä saati rokotetta. Koronan taudinkuva vaihtelee voimakkaasti aivan kuin influenssankin. Mutta jos tautia ei ole sairastanut, tuskin kannattaa arpoa, millaisena se itselle tulee. Sanotaan koronan olevan armollinen nuorille ja tuhoisa vanhoille ihmisille. Mutta kukaan, ei nuori eikä vanha voi olla varma, millaisena tauti ketäkin kohtelee: kuka vähän oireilee, kuka joutuu sairaalaan ja tehohoitoon, kuka kuolee.
Kuuntelen juuri hallituksen tiedotusta. Uudenmaan matkustusrajoitus on poistettu. Toivoisin, että noudattaisimme aivan kaikkia niitä rajoituksia, joista meille joka päivä monta kertaa muistutetaan. Jos oma terveys ei kiinnosta tai sen puolesta ei halua pelätä tai kantaa huolta, meitä muita kannattaa ajatella ja omalla käyttäytymisellään suojella. Se ei ole keneltäkään pois. Kun nyt pysymme vielä muutaman viikon hitusen etäällä toisistamme, saamme olla terveinä odottamassa huipputiedeihmisten tähän asti parasta innovaatiota: koronarokotetta.
tiistai 14. huhtikuuta 2020
Polkupyöräilijä
Asemahuoneen
potenssihäiriöinen
vanhanko herra
sai lipunmyyjättären
kissansilmän syttymään.
potenssihäiriöinen
vanhanko herra
sai lipunmyyjättären
kissansilmän syttymään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)