Törmäyksiä

Villi viilettää
taivaankaarta pitkin taas.
Luulee mokoma
kannen suora olevan,
vaikka kaartuu alaspäin.

Taksikuskin hamppuköysi

Mies kapusi taksin takapenkille ja rojahti väsyneenä istumaan ja raplasi turvavyönsä kiinni, huokaisi syvään, sulki silmänsä ja näytti hyvin väsyneeltä.
- Aja katkasuun.
Matkalla mies kertoili tarinaansa, vaikka oli kovin väsynyt mitään sanomaan.
- Kaheksan kertaa oon jo katkasussa käyny. Tämä on yheksäs. Kun siellä pari viikkoa lepäilee ja saa kunnon ruokaa ja voi nukkua puhtaassa sängyssä, jaksaa taas. Perkele se on raskasta työtä tämä juopottelu.

Taksi kulki kesäillassa, linnut lentelivät poikki tien, aurinko kultasi koivunlatvat ja punersi kuusien kyljet. Taksari kuunteli asiakkaansa tarinaa. Jo kymmenen vuotta oli mennyt niissä hommissa. Aamulla aikaisin känniä päälle ja illalla myöhään taju kankaalle kunnon tujauksella. Ei huvittanut työ eikä perhe ja parhaat kaverit olivat alvariinsa nuppi turvoksissa. Joskus oli saatava levätä, vaikkei juominen kaiketi pelkkää riemun melskettäkään ollut. Mutta kun sai välillä hyvässä hoivassa levätä ja elää mukavasti ja syödä pari kertaa päivässä hotelliruokaa veronmaksajan piikkiin, mikäpäs siinä.

Kaarrettiin katkaisuhoitolan pihaan ja mies könysi autosta ja käveli horjuvin askelin sisälle. Taksikuski tuki miestä käsivarresta, jottei tämä olisi langennut heikkouttaan pihakivetykselle tai laitoksen laattalattialle.

- Kukas se sieltä tuleekaan. Vanha veikko on taas kuntouksen tarpeessa.

Laitoksen hoitaja otti miehen vastaan ja kyseli kuulumiset, miten elämä oli viime aikoina sujunut.

- Katkasuun pitäs päästä. Alkaa voimat olla vähissä.

Hoitaja istutti miehen tuoliin ja silitti tämän rasvaisia hiuksia.

- Laitetaanpas mies taas kuntoon.

Taksimies oli ollut tien päällä ammatissaan pian kolmekymmentä vuotta. Selkä vaivasi ja hartiat olivat puutuneet. Keväällä hän oli hakenut Kelan kautta apua vaivoihinsa, mutta oli saanut kieltävän vastauksen: EI AIHETTA KUNTOUTUKSEEN.

Ovi paukahti ja taksimies hävisi pihamaalle, käveli autonsa takakontille ja nosti sieltä köysinipun. Mies heitti köyden asiakkaansa jalkojen juureen ja isoon ääneen antoi toimintaohjeen.

- Tässä on viisi metriä hamppuköyttä. Kun sen heität lähimmän puun oksaan ja hilaat itses hirteen, ollaan sujut eikä maksa kyyti mitään.


Kun mies parin viikon kuluttua pääsi katkaisuhoidosta, hän korkkasi hyväkuntoisena Leijonaviina-pullonsa välittömästi Alkon portailla ja soitti taksin. Taksi tuli ja niin kohtasivat taas asiakas ja asiakaspalvelija. Mies heitti Siwan sinisen muovikassin auton takapenkille ja istui itse eteen.

- Ajetaan kotiin. Mulla on tähellistä toimitettavaa.

Taksi kulki kesäillassa, linnut lentelivät poikki tien, aurinko kultasi koivunlatvat ja punersi kuusien kyljet. Mitään ei puhuttu.

Seuraavana päivänä kulki kylällä huhu. Muuan laitapuolen kanssakulkija oli löytynyt kaltevan kotinsa ullakolta hamppuköyden kireästä silmukasta. Ja vieressään lattialla oli Siwan sininen muovikassi. Oltiin sujut. Ei maksanut kyyti mitään.

Suomen suvi ja aurinkomatkaaja

Kuumaa, hellettä.
Asfaltti sulaa, palaa.
Kesä on kohta.
Vihmoo, halla hirnahtaa:
Nouse siiville, lintu.

Kosketusnäyttö ja Koskenkorvaa

Vielä tänään voit vain luulla tietäväsi kaiken, mutta jo muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua voi olla varma, että tiedät kaiken. Juomalla.

Juuri tulleen tiedon mukaan kosketusnäyttö on pian yhtä vanhanaikainen kuin kirjoituskone tämän päivän nuorille tiedontuottajille. Näyttö ei tarvitse kohta kosketusta, vaan sille riittää sormien liike ilmassa. Koneet ja laitteet tekevät työtä käskettyä, kunhan vain sormet sipovat ilmaa kädenkäyttäjän toivomin elkein. Ja työ on kuulemma tarkempaa kuin koskaan ennen. Kuvittele siis metsäkoneen kuljettajaa työssään. Hän on kuin kapellimestari koneessaan ja ryskyen kaatuu metsä, kun toinen kapellimestari lastaa puut rekkaansa ja ajaa ne sahalle, jossa kolmas kapellimestari lajittelee ja sahaa puut. Viehkeää on tulevaisuuden työnteko.

Istuimme lounaalla ja keskustelimme paikallisen metsäkonevalmistajan kanssa tiedonkulun kehityksestä. Mihin tarvitaan kohta sanomalehteä, kun sen painettu informaatio on jo postilaatikossa vanhentunutta? Kuinka pitkä on painetun uutisen taival tulevaisuuteen? Vuosia vai vuosikymmeniä? Ehdotin, että tulevaisuudessa saamme kaiken tiedon juomalla. Vedenkaltaiseen nesteeseen on liuotettu kaikki se haluttu tieto, mitä kullakin hetkellä tarvitaan. Koska ihmisen aivojen muistikapasiteetti on toistaiseksi rajallinen, meidän pitänee nauttia pullo kerrallaan vaikkapa espanjankieltä tai ranskaa, laivanrakennusta tai peruskoulun fysiikkaa. Mutta pian kuulin olevani tuon utopiani kanssa kovasti myöhässä. Sellainen keksintö on jo aikoja sitten ollut olemassa.
"Pullo kossua ja tiedät kaiken."

Sinistä ja punaista

Martti on sininen ja Marjatta punainen. Martti ei ole oikeistolainen eikä Marjatta kommunisti. Martti on mies ja Marjatta nainen. Martti oli poika ja Marjatta oli tyttö. Martin täytyy siis olla sininen ja Marjatan on pakko olla punainen. Niinkö se vain menee?

Kun minulle suuren onnen kautta syntyi lähes kolmekymmentä vuotta sitten kaksoset, meillä vanhemmilla ei ollut tietoa, olisivatko kaksoset poikia vai tyttöjä vai kenties yksi kumpaistakin sukupuolta. Niinpä ostinkin heille ensileluiksi ja yksipäiväissyntymäpäivälahjaksi varmuuden vuoksi sekä sinihuivisen että punahuivisen kumileijonan. Kumpi saisi sinisen, kumpi punaisen, ratkaisisi sattuma. Ja sattuma ratkaisi niin kummallisesti ja viehkeästi, että toinen sai punaisen ja toinen sinisen, vaikka molemmat kaksoslapset olivat poikia ja saivat siitä vielä todisteeksi miessukupuolesta kertovan sosiaaliturvatunnuksen. Kumpi oli siis kumman väri? Mitä enemmän värejä, sitä enemmän mahdollisuuksia. Niin taitavat nyt ajatella.

Me olemme oppineet kytkemään tietyt värit tiettyyn sukupuoleen: sinisen mieheen ja punaisen naiseen. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että mies olisi pukeutunut punaiseen vaatteeseen. Muistiini palautuu nyt jo tuonilmaisiin siirtynyt veljeni, joka punaisessa puvussa lomalle tullessaan pyöräytti koko pienen, körttisen kotikylän niskat nurin. Pikkupoikien kuorma-autot voivat toki olla punaisia, mutta eivät vaaleanpunaisia. Pikkupoikien alushousuissa voi olla punaisia ja sinisiä laivoja tai junia tai nalleja, mutta ei vaaleanpunaisia. Ei vieläkään, vaikka vaihdoimme jo viisitoista vuotta sitten vuosituhatta.

Me olemme oppineet hyväksymään vaaleansiniseen pukeutuneen tytön, mutta vaaleanpunaisiin asusteisiin puettu tai jopa itse pukeutunut pikkupoika saa päät kääntymään. Pään kääntyminen ei minusta ole vielä kovinkaan huolestuttavaa, mutta kun vaaleanpunainen väri kääntää aikuisen ihmisen ajatuksen asenteelliseksi, olen surullinen ja pahoillani aikuisten puolesta. Eikö olisi jo aika kasvaa pois sukupuolten väristereotypioista ja hyväksyä kaiken väriset lapset poikina ja tyttöinä ihan sen perusteella, miksi he itse haluavat itseään kutsuttavan. Tähän jatkeeksi en uskalla ihan vielä esittää nimien sekoittamista. Jos äidin ja isän mielestä vastasyntynyt näyttää enemmän Martilta kuin Marjatalta, miksei hänestä voisi tullakin Martti, vaikka sukupuoli olisikin vaaleanpunainen...Eiku....

https://www.facebook.com/mari.niinikoski/posts/10153043861558772?fref=nf&pnref=story

Viestisairautta

Sinällään minulle on yhdentekevää, kuka laittaa tekstiviestejä kenellekin. Se on jokaisen yksityisasia. Miten vastaanottaja suhtautuu saamiinsa tekstiviesteihin, on myös yksityisasia eli hän voi pitää ne omana tietonaan, hävittää ne tai jakaa ympäri maailman tiedotusvälineille. Mutta jos julkisessa virassa tai toimessa oleva henkilö joutuu laittamiensa viestien takia vaikeuksiin, ei se minusta oikeuta ihmistä automaattisesti hakeutumaan sairauslomalle työnantajan ja yhteiskunnan kustannuksella.

Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi villiintyi yksinäisenä hotelli-iltana siinä määrin, että viestitteli facebookin viestipalvelun kautta nimiltä tuntemilleen puoluetovereille ns. härskejä viestejä. Minusta noissa viesteissä ei sinällään ollut mitään ihmeellistä, mutta kristilliseksi tunnustautuneen miehen kirjoittamiksi ne olivat vähän arveluttavia. Ja hölmöiksi ne muuntuvat hetikohta, kun vastaanottajat ovat lähettäjälle lähes tuntemattomia, käytännössä outoja ihmisiä. Oudoille ihmisille puhutaan normaalisti melko neutraalisti. "Nussittuna nukut sikeästi." Ehkä minäkin hämmästyisin, jos saisin lähes tuntemattomaksi luokittelemaltani ihmiseltä tuon tapaisen viestin. Ei se minua sinällään harmittaisi, Olenhan tuon seksuaalisen toiminnon näille vuosille jo huomannut varsin hyvin nukuttavan.

Mutta sitä en suostu ymmärtämään, että kansanedustaja Toimi Kankaanniemi voi jäädä työnantajan ja yhteiskunnan kustantamalle sairauslomalle määräämättömäksi ajaksi vain paetakseen vastuuta kirjoittamisistaan. Hän on kansanedustaja, jonka pitää terveenä hoitaa työnsä hyvin. Jos vituttaa, se ei ole sairastamista. Vitutus on voima, joka ajaa ihmistä eteen päin.

Positiivisesti ajatellen aika harvat lausahdukset jäävät elämään. Siitäkin Toimi saattaisi olla ylpeä, jos uskaltaisi ajatella kuin mies: tuli sanotuksi jotakin kuolematonta eikä sitä takaisin saa. Anteeksi ja unohdellaan. Luin juuri viestin, jossa kerrottiin uudesta t-paidan painatukseksesta: Nussittuna nukut paremmin. Noita paitoja saa kuulemma S-XXXL. Sairauslomalainen voi kääriytyä lämpimästi t-paitaan. Kuuma kesä on tulossa ja äänestäjä maksaa.

Odotuksia

Ensimmäinen odotus

Odotus on kuin
oras, päätä nostava,
intoa täynnä
kasvamaan, kunnes joku
sen saappaallansa polkee.



Toinen odotus

Odotus on kuin
oras, päätä nostava,
intoa täynnä
kasvamaan, kunnes joku
sen rakkaudesta korjaa.