Kun matkustaa pitkin maailmaa mitä ihmeellisimpiä nähtävyyksiä näkemään, ei mikään enää oikein pysty kovin syvältä säväyttämään. Pisan kalteva torni on lol. Vatikaanin Pietarin kirkko on lol. Niagaran putoukset ovat lol. Kaikki on nähty jo joko livenä tai netistä tai televisiosta tai kolmiulotteisista elokuvista.
Toista oli ennen, kun matkustin pienenä poikana Pylkkösen Tuomon mopon tarakalla Karvoskylälle sukulaisiin kauas kaikesta keskelle Rutkun aavaa peltomerta. Kun istuin hiljaisessa tuvassa ja kuuntelin seinäkellon yksitoikkoista klaksutusta, kuulin ihmisen käden jäljen mittaavan minulle aivan uutta ja ennen elämätöntä aikaa. Seinäkellon liikkuvat osat pyörittivät myös minun mielikuvistustani. Ja kun istuin urheilumallisen mopedin takapenkillä katsomaan Rutkun reunan ojatyömaalla möyrivää kaivinkonetta, olin täynnä malttamatonta odotusta näkemään tuon maata siirtävän moottoripedon, nähtävyyden: ihmisen valtavassa koneessa luomassa maailmasta parempaa.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Hikinen lammas ja hengittävä villasukka
Kun pikkupoikana silittelin naapurin lampaita nurmipelloilla, en muista noiden villapallojen koskaan hikoilleen pää saati villa märkänä, vaikka miten kuuma päivä olisi ollut. Kuivina ne käyskentelivät haassaan hehkuvan auringon alla, kun minun otsani vuoti hikeä ja paitani kastui laikukkaaksi.
Tuota ajattelin, kun loin metriseen hankeen kymmeniä metrejä lapion mentävää polkua ja tuskailin läpimäriksi kastuvia vaatteitani. Kuivina pysyivät vain ystävältäni joululahjaksi saamani villasukat.
Sisällä jatkoin luonnon luotujen ihmettelemistä. Ostin muurahaisten karkottamiseksi elektronisen laitteen, jonka luvattiin häätävän talosta hämähäkit ja muut ryömivät hyönteiset. Työnsin laitteen pistorasiaan ja odotin. Katon rajassa liimasi itseään valkoiseen tapettiin koiso, tuo pölyävän tummaksi tomuläiskäksi hajoava perhonen. Lasketaanko tuo lentävä hyönteinen jollakin sektorillä ryömijöihin, en tiedä, mutta kun tuon muovisen karkottimen saatanallinen yliääni täytti huoneen, näin koison tulevan levottomaksi. Muutaman minuutin se saattoi olla vielä valitsemallaan seinällä, kunnes nousi siivilleen ja lensi suoraa minua kohti. Kohotin nyrkkini ja löin sen hengettömäksi lattiaa vasten. Melkein kuulin sen huokaisevan luisen karttuni alla: "Nyt ei enää, nyt se on loppu."
Tuota ajattelin, kun loin metriseen hankeen kymmeniä metrejä lapion mentävää polkua ja tuskailin läpimäriksi kastuvia vaatteitani. Kuivina pysyivät vain ystävältäni joululahjaksi saamani villasukat.
Sisällä jatkoin luonnon luotujen ihmettelemistä. Ostin muurahaisten karkottamiseksi elektronisen laitteen, jonka luvattiin häätävän talosta hämähäkit ja muut ryömivät hyönteiset. Työnsin laitteen pistorasiaan ja odotin. Katon rajassa liimasi itseään valkoiseen tapettiin koiso, tuo pölyävän tummaksi tomuläiskäksi hajoava perhonen. Lasketaanko tuo lentävä hyönteinen jollakin sektorillä ryömijöihin, en tiedä, mutta kun tuon muovisen karkottimen saatanallinen yliääni täytti huoneen, näin koison tulevan levottomaksi. Muutaman minuutin se saattoi olla vielä valitsemallaan seinällä, kunnes nousi siivilleen ja lensi suoraa minua kohti. Kohotin nyrkkini ja löin sen hengettömäksi lattiaa vasten. Melkein kuulin sen huokaisevan luisen karttuni alla: "Nyt ei enää, nyt se on loppu."
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Olkiluodossa on ihmisen hyvä levätä
Ihmisen pitää elämänsä aikana kätkeä yhtä jos toista. On kannettava purkit ja törpöt ja banaaninkuoret Mehtälän Kalevin kyytiin. Kuljetellaan vanhat hetekat ja puhki kuluneet sohvat kaatopaikalle. Ja kun maallinen matka on viimein päätöksessä, jotkut muut sitten hoitavat jätteentuottajan johonkin Suomen tuhansista hautausmaista tai krematorioiden tallelokeroista. Jokaiseen kylään ja pitäjään, kirkonkylään ja kaupunkiin on rakennettu jätteenkäsittelylaitos ja hautausmaa jos toinenkin ja näitä pieniä komposteja hoidellaan miesvoimin pitkin maata. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Nyt kun Olkiluotoon on kaivettu kovin suuri kolo kallioon, koko Suomen kaikki jätteet kannattaisi ajaa suoraan sinne. Louhokseen voidaan tehdä osastot kuin suureen jätelaatikkoon: talousjäte, lasi, metalli, muovi, puu, paperi, eläimet, ihmiset. Ja niin kuin kaikki tietävät, ihmiset ovat kovin herkkiä varsinkin juhlapäivinä muistamaan poisnukkuneita läheisiään (ei siis niinkään pois heitettyjä pyöriään ja hetekoitaan ja roskiaan ja vanhoja huonekalujaan). Voitaisiin tuon Olkiluodon korkeimpaan kohtaan pystyttää risti ja puolikuu ja budhapatsas ja mitä kaikkia sielukkaita symboleja nyt maailmassa onkaan. Tuon rakennelman juureen voitaisiin sitten sytyttää kynttilät ja viedä kukkaset ja koskenkorvat (ortodoksit muistavat kuolleitaan myös ruualla ja hyvällä juomalla), pystyttää pienet muistokivet ja laatat. Näin säästeittäisiin koko muun Suomen luonto alkuperäisenä eikä tarvitsisi enää ihmetellä ylikansallisten puhtaanapitolaitosten tai ahneiden hautausurakoitsijoiden ylihintaisia ja vaihtelevia palveluksia eri puolilla maata. Fennovoima hoitaisi laskutuksen kaikille tasapuolisesti. Ja voisimme viimeinkin olla aivan varmoja, että ison kirjan lupausten mukaan säteilisimme kaiken muun kompostin ja maatumattoman romun sekä ydinjätteen kanssa kirkkaina maailman loppuun saakka ja reilusti sen yli.
Nyt kun Olkiluotoon on kaivettu kovin suuri kolo kallioon, koko Suomen kaikki jätteet kannattaisi ajaa suoraan sinne. Louhokseen voidaan tehdä osastot kuin suureen jätelaatikkoon: talousjäte, lasi, metalli, muovi, puu, paperi, eläimet, ihmiset. Ja niin kuin kaikki tietävät, ihmiset ovat kovin herkkiä varsinkin juhlapäivinä muistamaan poisnukkuneita läheisiään (ei siis niinkään pois heitettyjä pyöriään ja hetekoitaan ja roskiaan ja vanhoja huonekalujaan). Voitaisiin tuon Olkiluodon korkeimpaan kohtaan pystyttää risti ja puolikuu ja budhapatsas ja mitä kaikkia sielukkaita symboleja nyt maailmassa onkaan. Tuon rakennelman juureen voitaisiin sitten sytyttää kynttilät ja viedä kukkaset ja koskenkorvat (ortodoksit muistavat kuolleitaan myös ruualla ja hyvällä juomalla), pystyttää pienet muistokivet ja laatat. Näin säästeittäisiin koko muun Suomen luonto alkuperäisenä eikä tarvitsisi enää ihmetellä ylikansallisten puhtaanapitolaitosten tai ahneiden hautausurakoitsijoiden ylihintaisia ja vaihtelevia palveluksia eri puolilla maata. Fennovoima hoitaisi laskutuksen kaikille tasapuolisesti. Ja voisimme viimeinkin olla aivan varmoja, että ison kirjan lupausten mukaan säteilisimme kaiken muun kompostin ja maatumattoman romun sekä ydinjätteen kanssa kirkkaina maailman loppuun saakka ja reilusti sen yli.
Italialainen ulsteri
Italialainen ulsteri julkaistaan omassa blogissaan. Käy siis lukemassa pienen pojan tarina osoitteessa
http://italialainenulsteri.blogspot.com
Näet lapsesta enemmän ja tiedät aikuisista enemmän.
http://italialainenulsteri.blogspot.com
Näet lapsesta enemmän ja tiedät aikuisista enemmän.
maanantai 27. helmikuuta 2012
Kiinalainen polttomoottori
Ennen vanhaan niinä kuuluisina hyvinä aikoina ihminen ei tarvinnut pitkän talven nopeaan ylitykseen kuin kolmen kuukauden vekselin. Valoton ja lohduton talvi kukkeili kevääksi kahden eräpäivän ahdistuksen välissä nopeammin kuin ehti masennukseen taipuvainen ihminen hidasta talvikuolemaa kertaakaan ajatella. Nyt tuon saman tehtävän ajaa kiinalainen polttomoottori.
Kun talvi tekee tuloaa, valo katoaa, lämpö porautuu syvälle maan sisään ja pakkanen alkaa jäätää vesiä ja maan kuorta, lakkaa kiinalaisen lumentyöntökoneen polttomoottori toimimasta juuri niiksi kuukausiksi kuin sitä eniten tarvittaisiin. Mutta toivo ei ole kokonaan mennyt kesän valon mukana. On lähes puoli vuotta aikaa keksiä keinoja, miten tuon helvetinkoneen saisi käymään miinuskeleillä juuri niinä ratkaisevina tunteina, kun lumi on satanut ja tukkinut pihatiet.
Kone työnnetään muovikuvulla suojattuun peräkärryyn. Kärryyn sijoitellaan kuumailmapuhaltimia ja tila lämmitetään suomalaisen rantasaunan lukemiin ja startataan. Kiinalainen polttomoottori käynnistyy, mutta sammuu samoin tein. Vaidetaan tulpat. Tila on jäähtynyt nopeasti talviseksi ja sitä lämmitetään taas muutaman tunnin ajan. Kone käynnistyy ja se voidaan ajaa alas peräkärrystä. Kiinnitetään puskulevy. Kone sammuu sillä aikaa, mutta lähtee vielä käyntiin. Ajetaan muutama metri ja toinen sylinteri lakkaa käymästä. Sitkeä käynnistä, kiukustu, käynnistä, kiukustu-dialogi onnistuu lämmittämään polttomoottorin sylinterien lämpötilan niille lukemille, että pihan saa puhdistettua lumesta ennen kuin molemmat sylinterit lakkaavat toimimasta tulppien rikkouduttua ja sammuttua kuin joulukuusenkynttilät loppiaisena.
Mitä enemmän lunta sataa, sitä nopeammin talvi kuluu kiinalaisen polttomoottorin kanssa askarrellessa. Ja mitä kylmemmäksi talvi heittyy, sen pidemmäksi käy käynnistyssessio ja sen nopeammin tulee kevät. Kädet ovat paleltuneet kymmeniä kertoja, sormet ovat mustine kynsineen ja avainten ja koneen väliin litistyneinä herkät kuin soittajan sormet. Mutta kuin kaiken vaivan palkkana talitiainen alkaa keväisen soidinlaulunsa juuri, kun kuvittelet kaiken toivon kutistuneen vinkkelissä käymättömien sylinterien väliin: titityy, titityy. Ja kiinalaisen lumentyöntökoneen polttomoottori herää henkiin sulavien lumien ja kevätpurojen keskellä kuin startista painaen: maomaomaomaomaohhhrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.
Kun talvi tekee tuloaa, valo katoaa, lämpö porautuu syvälle maan sisään ja pakkanen alkaa jäätää vesiä ja maan kuorta, lakkaa kiinalaisen lumentyöntökoneen polttomoottori toimimasta juuri niiksi kuukausiksi kuin sitä eniten tarvittaisiin. Mutta toivo ei ole kokonaan mennyt kesän valon mukana. On lähes puoli vuotta aikaa keksiä keinoja, miten tuon helvetinkoneen saisi käymään miinuskeleillä juuri niinä ratkaisevina tunteina, kun lumi on satanut ja tukkinut pihatiet.
Kone työnnetään muovikuvulla suojattuun peräkärryyn. Kärryyn sijoitellaan kuumailmapuhaltimia ja tila lämmitetään suomalaisen rantasaunan lukemiin ja startataan. Kiinalainen polttomoottori käynnistyy, mutta sammuu samoin tein. Vaidetaan tulpat. Tila on jäähtynyt nopeasti talviseksi ja sitä lämmitetään taas muutaman tunnin ajan. Kone käynnistyy ja se voidaan ajaa alas peräkärrystä. Kiinnitetään puskulevy. Kone sammuu sillä aikaa, mutta lähtee vielä käyntiin. Ajetaan muutama metri ja toinen sylinteri lakkaa käymästä. Sitkeä käynnistä, kiukustu, käynnistä, kiukustu-dialogi onnistuu lämmittämään polttomoottorin sylinterien lämpötilan niille lukemille, että pihan saa puhdistettua lumesta ennen kuin molemmat sylinterit lakkaavat toimimasta tulppien rikkouduttua ja sammuttua kuin joulukuusenkynttilät loppiaisena.
Mitä enemmän lunta sataa, sitä nopeammin talvi kuluu kiinalaisen polttomoottorin kanssa askarrellessa. Ja mitä kylmemmäksi talvi heittyy, sen pidemmäksi käy käynnistyssessio ja sen nopeammin tulee kevät. Kädet ovat paleltuneet kymmeniä kertoja, sormet ovat mustine kynsineen ja avainten ja koneen väliin litistyneinä herkät kuin soittajan sormet. Mutta kuin kaiken vaivan palkkana talitiainen alkaa keväisen soidinlaulunsa juuri, kun kuvittelet kaiken toivon kutistuneen vinkkelissä käymättömien sylinterien väliin: titityy, titityy. Ja kiinalaisen lumentyöntökoneen polttomoottori herää henkiin sulavien lumien ja kevätpurojen keskellä kuin startista painaen: maomaomaomaomaohhhrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.
perjantai 24. helmikuuta 2012
Pienen pojan ajatuksia
Italialainen ulsteri kertoo pienen pojan ajatuksia sellaisina tuokiokuvina kuin ne alle ja vähän yli kymmenvuotiaan pojan päässä liikkuvat. Jotkut asiat ovat hyvinkin jäsenneltyjä, toiset taas hajanaisia tuokiokuvia niin kuin elämässä aina. Jotkut henkilöt ovat osittain totta, mutta suurimmalta osaltaan he ovat fiktiivisiä hahmoja, monien ihmisten summia. Tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että ne on eletty aivan varmasti läpi lukemattomissa kylissä ja kaupungeissa. Mutta monista pienten poikien salaisista puuhista tai ilon ja murheen lähteistä ei kukaan enää aikuisena uskalla tai halua puhua.
Vasta nyt uskalletaan puhua ääneen ja julkisesti lasten raiskauksista, insestistä. Valitettavasti nuo asiat eivät ole vain tämän ajan ongelma, vaan ihmiset ovat olleet raatoja aina ja ikuisesti.
Italialainen ulsteri ei saarnaa eikä hurskastele. Pienet pojat eivät yleensäkään saarnaa tai hurskastele eivätkä varsinkaan tuomitse. He vain elävät elämänsä vallattomina, kunnes kasvavat aikuisiksi ja unohtavat koskaan lapsia olleensakaan.
Vuoropuheluja Italialaisessa ulsterissa ei ole. Jokainen voi siis pojan kertoman mukaan itse kuvitella sanat itse kunkin suuhun. Maanantaihin siis.
Vasta nyt uskalletaan puhua ääneen ja julkisesti lasten raiskauksista, insestistä. Valitettavasti nuo asiat eivät ole vain tämän ajan ongelma, vaan ihmiset ovat olleet raatoja aina ja ikuisesti.
Italialainen ulsteri ei saarnaa eikä hurskastele. Pienet pojat eivät yleensäkään saarnaa tai hurskastele eivätkä varsinkaan tuomitse. He vain elävät elämänsä vallattomina, kunnes kasvavat aikuisiksi ja unohtavat koskaan lapsia olleensakaan.
Vuoropuheluja Italialaisessa ulsterissa ei ole. Jokainen voi siis pojan kertoman mukaan itse kuvitella sanat itse kunkin suuhun. Maanantaihin siis.
torstai 23. helmikuuta 2012
Italialainen ulsteri
Ensi viikon maanantaista alkaen alan julkaista tässä blogissa pienen pojan elämästä kertovaa mielenkiintoista tarinaa. Sitä voisi rakkaustarinaksikin kutsua, mutta pienet pojat eivät rakasta. Sitä voisi kutsua myös tahtotarinaksi, mutta haave italialaisesta päällystakista tuskin on ihmisen tahdon mittari.
Italialainen ulsteri on julma kertomus 60-luvun Suomesta, pienestä kirkonkylästä, pienistä pojista ja Raisasta, jotka joutuvat näkemään aikuisten maailmaa liian läheltä. Lue tarina.
Italialainen ulsteri on julma kertomus 60-luvun Suomesta, pienestä kirkonkylästä, pienistä pojista ja Raisasta, jotka joutuvat näkemään aikuisten maailmaa liian läheltä. Lue tarina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)