Jumala pahassa välikädessä ja maassa taivaallista hilsettä

Asuipa Onnen maassa muuan kuningatar ilkeän kuninkaan kanssa. Kuningatar rukoili rukoilemasta päästyään joka päivä Jumalalta onnea ja rakkautta. Onnen maassa saattoi onni asua, mutta yksikseen se viihtyi kaukana kuninkaanlinnasta. Rakkauttakaan siellä ei nähty. Linnan seinät kumisivat kuninkaan kolkkoa kiukkua. Vähän väliä polvistui nöyrä kuningatar pyytämään Jumalalta: Anna minulle rakkautta.

Asuipa Työn ja Aherruksen maassa hyväosainen sulttaani kymmenen vaimonsa kanssa onnellisena ja osaansa hyvin tyytyväisenä. Jumala tosin ei tuota touhua hyvällä katsellut, kun hänen mielestään yksikin olisi riittänyt. Muttei puuttunut Jumala sulttaanin tekemisiin. Niitä vain itse mielessään hiljaa paheksui.

Lähtipä kuningatar matkustamaan maailman ääriin ja kuinka ollakaan, sattui purtensa rantautumaan sulttaanin satamaan. Jumala oli kuunnellut väsymykseen asti korvat punaisina kuningattaren rukouksia ja päättänyt itse mielessään: ensimmäinen mies, joka kuningattaren kohtaa, sitoo tämän rakkauden rapisevin seppelnauhoin tuliseen tunteeseen.

Sulttaani näki oudon laivan seisahtuvan satamaan ja kauniin kuningattaren laskeutuvan alas laivasta. Heidän katseensa kohtasivat ja sulttaani näki edessään yhdennentoista vaimonsa. Rakkauden palo poltti molempien sydämessä ja kuningatar polvistui kuin sulttaania tervehtiäkseen, mutta lausuikin kiitoksensa Jumalalle. Joutuipa Jumala hankalaan välikäteen. Kun päätti palkita uskovaisen ja rukoilevaisen, nuhteettoman, rakkauden kipeän kuningattaren, hän samalla hyväksyi sulttaanin kymmenen vaimoa.

Raapi hilseistä päätään taivaassa Jumala, raapi kymmenen kokonaista päivää. Satoi maahan lunta nietoksiksi, satoi kymmenen kokonaista päivää. Sen pituinen se.

Heureka - tulta munille

Kreikkalaiset vihaavat meitä suomalaisia, kun me muun Euroopan Unionin mukana yritämme vaatia heitä kuluttamaan ja tuhlaamaan vähemmän kuin he tienaavat. Heiltä on raha lopussa, mutta tiskissä on kuusikymmentä miljardia euroa (60.000.000.000 euroa) meidän muiden rahoja ihan vaan heitä varten, jos he suostuisivat säästämään kolme miljardia ja tekemään ahkerasti töitä. Hmmm.
Mutta mitäs tekevät kreikkalaiset? He menevät tietysti lakkoon ja alkavat särkeä ja polttaa kaupunkeja ja vihata turisteja ja haukkua kaikkia niitä, jotka yrittävät väen väkisin auttaa maata jaloilleen. Hmm. Jos janoiselle ojennetaan juomalasi ja hän kiukuspäissään paiskaakin lasin seinään, taitaa suurin häviäjä olla kuitenkin tuo janoinen.
Kappale menettää painostaa saman verran, mitä sen syrjäyttämä vesimäärä painaa. Ja kreikkalainen tuhlaa monin verroin enemmän euroja kuin kaikki muut eurooppalaiset ikinä ehtivät syrjäyttää. Heureka ja tulta munille.

Ei facebookia kesken työpäivän

Ihmiset kuulemma istuvat tuntikausia työpäivänsä aikana facebookissa. Tein koko viikonlopun ajan empiiristä tutkimusta ja voin osoittaa tuon oletuksen aivan vääräksi. Seurasin Suomen ja Tsekin, Ruotsin ja Venäjän, Venäjän ja Tsekin, Suomen ja Venäjän sekä Suomen ja Ruotsin maajoukkueiden jääkiekko-ottelut eikä yksikään noista varsin väkevän ja raskaan työn tekijöistä ollut kesken työpäivän sekuntiakaan facebookissa. Että se jatkuvasta työajan käytöstä joutavuuksiin.

Yksikään ei puhu

Juna vilisti aavaa lumimaisemaa kuin värikynä valkoisella paperilla. Peltoaukeiden puhtaat lumipeitteet olivat täynnä jäniksenjälkiä. Maatalojen pihoilla seisoivat hevoset vällyjen alla höyryten kuin elävät patsaat lautaset väristen kovassa pakkasessa. Kun ihmistä alkaa palella, se tahtoo sisälle lämpimään tai kuumaa hohkavan nuotion ääreen. Mutta mitä miettii kylmässä värisevä, vilusta tärisevä eläin? Osaako se kaivata sisälle lämpöiseen pilttuuseen, vai paleltuuko se kuoliaaksi tahtomatta hakeutua sisälle suojaan? Odottaako se kylmissään, että joku toisi sille lämmikettä?
Hevonen tiennee jossakin ajatuksen hämärissä, että sisällä on lämpimämpi kuin kirskuvassa pakkasessa. Koira ymmärtää juosta ovelle haukkumaan, ja kissa hyppää kylmissään vaikka tassut kiinni ikkunaruutuun sisälle pyrkiäkseen. Mutta ymmärtääkö hirvi muistella mennyttä kesää, kun lihas tärisee kylmästä? Onko ilveksellä halua hakeutua kallioluolan kuvitteelliselle nuotiolle tyyneen suojaan, kun kelmeä pakkaskuu värittää tuulta tuiskivan salomaan? Vai hoitaako luonto näin heikompiaan ja antaa pakkasen tainnuttaa vähäväkisen eläimen ikiuneen räiskyvien revontulien ristitulessa. Jäätyykö uksensa auki jättänyt salometsän vanha kontio huolimattomuuttaan ja osaamattomuuttaan, luonnon luomaa väsymystään koloonsa kuin russakka pakkaseen? Tuota minä en tiedä, kun yksikään eläin ei puhu.

Verottajalle tilitetty kuolemantuottamus

Kun rikolliset myyvät huumeita ja viinaa, lähtee vähän maasta riippuen henki sekä myyjältä että lopulta myös monelta ostajalta. Kun valtio ja valtion hyväksymät arvonlisäverolliset yritykset myyvät huumeita ja viinaa, lähtee henki pelkästään ostajalta, kuluttajalta maasta riippumatta. Kun siis maksaa veroa, on oikeus olla kuoleman välikappaleena laillisesti ja hyvillä mielin.
Tuota usein ajattelen katsellessani humalassa haahuilevia tai rankasti huumeissa heiluvia laitapuolen kansalaisia, joiden ehtookellot ovat alkaneet kalkattaa kumeammin ja kumeammin. Kahdenkymmenenkolmen prosentin arvonlisävero sekä prosentit liikevoitosta ja myyjän tuloista: verottajalle tilitettyä kuolemantuottamusta ei käräjillä käsitellä.

Vaihtoehtokirurgiaa

Silmän alapuolelle kasvoi hyvin pieni uloke, tiedättehän, sellainen nahkariekale. Leikkasin sen saksilla irti siitä vain: klips. Palkkioksi sain luonnollisenoloiset kyyneleet silmiin ja tarvittavaa kosteutta kuivan maailman katseluun.
Muuan ystäväni onnistui kasvattamaan rintaansa muhkean rasvapatin, josta hän pääsi eroon pelkällä pajavasaralla. Napakka isku rintaan ja patti hävisi olemattomiin koskaan kasvamatta ja kohoamatta uudelleen.
Jokunen vuosi sitten elimistöni oivalsi värittää nenänvarteen ruskean läiskän, joka sattui aina peiliin katsoessa ikävästi silmään. Ja kun keskustelin jonkun kanssa, tuo puhekumppani tuijotti nenänvarren läiskää kuin kahvitahraa valkoisella paidalla. Niinpä sitten kaivoin keittiön kaappien kätköistä vaimoni sähköisen kynsienhoitovälineen, sellaisen dremeltyyppisen hiontalaitteen. Valitsin sopivan pään ja vessan peilin edessä hioin väriläiskän nenästäni. Pyörivä kartiolaikka poltti ihoon pienen palovamman, joka kuitenkin parani parissa viikossa ja iho oli jälleen puhdas ja läikätön kuin rippipaita.
Näin kätevä kotimies selviää pienistä epämuodostumista ja kasvannaisista kotikonstein: sakset, pajavasara ja hiomalaite. Turha on häiritä kalliita kirurgeja ja terveyskeskusten yleislääkäreitä mokomilla pikkuvaivoilla.

Kun ei ole mitään sanottavaa

Suomella on nyt uusi presidentti, ja kulissien kätköissä lymyää kaksi miestä, joilla ei ole enää mitään sanottavaa. Kun ihmistä riepotellaan puoli vuotta paikasta toiseen, kyliin, kuppiloihin, televisiolähetyksiin, mediatentteihin, naistenlehtiin, radio-ohjelmiin, hupailuihin, visailuihin, on takki tyhjä ja aivan kaikki sanottava sanottu moneen kertaan. Suu käy, kädet liikkuvat, silmät katsovat, mutta puheen seasta ei paljastu enää mitään uutta, ei mitään, mitä ei olisi kuultu.
Sataa lunta. Tiet kinostuvat, liikennemerkit peittyvät ja jalkakäytävät tukkeutuvat. Aura heittää lunta sivuun ties kuinka monennen kerran, ja esteetön tie on taas avoin ihmisen kulkea. Liikennemerkit puhdistetaan ja taas näkyy tärkeä viesti kulkijalle.
Hiljaiset miehet tekevät, mitä pitää tehdä. Yhdestä tulee presidentti, vaikka kaikki sanottava on jo sanottu. Toinen auraa tietä, vaikka tie on jo tuhansin kerroin aurattu. Kahvi tippuu suodattimen läpi, vesi värjäytyy tumman ruskeaksi ja saa makua, joka on kautta aikain miljoonin suin maisteltu.
Kun ei ole mitään sanottavaa, istuu mies tuolilleen, avaa tietokoneen ja kirjoittaa: Kun ei ole mitään sanottavaa...