Koivuniemen herrain suihinotto

Usko on ihana asia useimmille uskoville, mutta joillekin siitä tulee painajainen. Kun ihmistä käytetään hyväksi millä tahansa verukkeella, se on väkivaltaa mieltä ja usein myös ruumista vastaan. Usko ja uskonnot eivät perussanomaltaan painosta ketään, mutta ihminen on ovela eläin ja keksii mitä kummallisimpia kommervenkkejä ihan vaan itseään viihdyttääkseen uskoa hyväksikäyttäen. Luinpa iltapäivälehdestä, että kovasti Suomessa kuuluisuutta saanut Koivuniemen uskonlahko on lanseerannut kertakaikkiaan uudenlaisen riitin toimituksiinsa: pyhä suunanto. Me rietastelijat puhumme suihinotosta, mutta Koivuniemen markkinointiryhmä on istuutunut yhteiseen pöytään tai sängynreunalle ja kehitellyt kristillisemmältä kuulostavan termin. Parempi on antaa kuin ottaa. "Jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen..." Anteeksiantaminen on soveliaampaa kuin anteeksiottaminen, joten myös tuohon sukupuoliaktiivisesti antoisaan asiaan on pitänyt kehittää armollisempi termi. Pyhä suunanto viittaa toimituksena selvästi, kuka antaa kenelle ja kuka ottaa keneltäkin.
Tässä maassa tuomitaan rikollisia rikoksista. Mutta tässäkään maassa ei taideta tuomita ihmisiä, jotka höynäyttävät herkkiä ihmisiä mitä ihmeellisimmillä tarinoilla mitä kummallisimpiin tekoihin. Rakkaudessa mikään ei saa olla mahdotonta, mutta kyllä rakkaudella huijaamisessa pitää jokin raja olla. Voi pyhän perän esillepano sentään.

Idi on mestari

Kun minua katsotaan silmiin ja puhutaan, kuuntelen. Kun minua kosketaan, katsotaan silmiin ja puhutaan, kuuntelen hyvin tarkasti. Kun sydäntäni kosketaan, katsotaan silmiin ja puhutaan, näen edessäni suuren ihmisen, jota ei voi olla kuulematta.
Perjantai-iltana näin suuren ihmisen putoavan kanveesiin ja katsovan hämmästyneenä ympärilleen ja toteavan, ettei niin pitänyt käydä. Idi Amin Asikainen nyrkkeili elämänsä tärkeintä ottelua puolalaista haastajaansa vastaan, ja yhdennessätoista erässä mestari kaatui saappaat jalassa.
Urheilutoimittaja kysyi seuraavana sunnuntaina Idiltä, mikä tekee hänestä niin suositun urheilijan voittojen kuin myös tappioiden hetkinä, miksi aina ennen ottelua yleisö nousee seisomaan osoittaakseen suosiotaan. Liikuttuneena mestari vastasi niin rehellisesti kuin ihminen voi: "Minä en ole syntynyt kultalusikka suussa. On ollut pakko kasvaa voittamaan." Kun on pakko kasvaa voittamaan, ihmisestä kasvaa mestari. Idi on mestari!

Tahdon - ja mukilla päähän

Minusta on tosi hienoa, että kirkko on ottanut selvän kannan homoparien vihkimiseen. Se on kuitenkin pyhä toimitus ja kuuluu luonnollisesti vain miehen ja naisen keskinäisen sopimisen piiriin. Muutama päivä sitten saimme todistaa tuota pyhää toimitusta, kun Tuksu ja Arto vihittiin jossakin pohjoisessa prinsessaksi ja prinssiksi ja mieheksi ja naiseksi ja naivoksi ja mievoksi. Sitä liittoa ei ihminen eikä mikään koskaan erottako. Paitsi että Tuksu huomasi jo seuraavana päivänä Arton olevan perseestä ja heitti tuota mokomaa mukilla päähän ja joutui putkaan ja soitti sisarelleen ja päättivät: väärä mies tuo Lapin Arto. Uusi ja parempi prinssi pitää löytää. Muutama päivä pyhää miehen ja naisen avioliittoa oli kylliksi ja ikuinen liitto joutaa purkaa.
Jostakin olen kuitenkin kuullut, että nuo kehvelin homot ja lesbot saattavat jopa rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä ja pysyä liitossa jopa koko elämän. Mutta kyllä kirkko tietää, ketkä vihitään. Aamen.

Ovista ja ikkunoista

Nymmää sen hokasin. Nokia ja Microsoft ovat jo vuosikausia suunnitelleet laittavansa hynttyyt yhteen. Kun Nokia joitakin vuosia sitten avasi oman Ovi-palvelunsa, ei tuon nimen valinta niinkin massiiviselle systeemille ollut sattumaa. Kun Nokia ja Microsoft ovat nyt kuin paita ja peppu, rahaa tulee ovista ja ikkunoista kuin Ainasojan Topille ennen vanhaan.

Sosialistin kädenojennus

Kerrotaan ministeri, maaherra, kansanedustaja Jakob Södermanin lausahtaneen Turun saaristossa maailman maisemista kauneinta katsellessaan:"Tähän eivät kunnallisjärjestöt pysty." Lie tuo ollut sosialistin kädenojennus Luojalle.

Sivistystä yli hilseen

Kun isät ja isämme isät oppivat uusia asioita, oppi tuli useimmiten juuri isältä, äidiltä, sedältä, enolta, tädiltä, sepältä, suutarilta, vaatturilta, parturilta suusanallisena tietona tai käsien kautta. Koulua sai käydä vain hyvin harva ja valittu joko lukemaan viisas tai perimältään varakas.
Sivistykseksi sanottiin pelkästään kirjaviisautta, luetun kautta opittuja asioita. Sivistyksenä ei pidetty, jos vaatturi teki mittojen mukaan ihoakin paremmin istuvan puvun, jos kirvesmies rakensi talon, jossa heikoin kohta oli naulanreikä, jos seppä rakensi takomalla taskukellon. Vaan jos koristi nuorukaisen päätä ylioppilaslakki, oli hän valmis vastaamaan kysymykseen kuin kysymykseen. Vastasi oikein tai väärin, viisautta ja sivistystä oli se jokatapauksessa. Oli lukenut ylioppilas yhtä harvinainen kuin höyryveturi.
Mutta ei pidetty sivistyneenä miestä, joka hallitsi koko kylää omatekoisella osaamisellaan tai maallikkojärjellään. Sanottiinpa eräänkin arvostetun kunnallismiehen sivistyksen jääneen siihen, että kerran oli huuhkaja pään yli lentänyt. Sivistystä yli hilseen.

Left Hand Path

Törmäsin muutamia päiviä sitten vasemman käden polun käsitteeseen. Puhutaan satanisteista eli oman tiensä kulkijoista, ihmisistä, jotka eivät niin perusta muun yhteiskunnan normeista ja säännöistä, vaan kulkevat omia polkujaan ja noudattavat omia sääntöjään - mutta myös pysyvät niissä. Helposti tulee mieleen erilaiset rikollisjärjestöt tai sellaisiksi mielletyt tai kuvitellut, Helvetin Enkelit, Bandidosit, prosenttikerhot. Heillehän ei lakia löydy.
Perussuomalaiset saavat lehtitietojen ja gallupien mukaan vaalivoiton kaikilla rintamilla kevään eduskuntavaaleissa. Mitenkäs siinä noin onkaan käymässä. Suurten valtapuolueiden johtajat vetävät mattoa alta kukin kykyjensä mukaan toisiltaan, perussuomalaisilta - ja kansalta. Kun niinsanotusti valtaapitävät jakavat etuja keskenään, kansa kurjistuu. Pohjois-Afrikassa väki tarttui aseista väkevimpään: mielipiteeseen. Ihmiset ilmaisivat tyytymättömyytensä astumalla esiin ja korottamalla ääntään. Näin on käymässä myös Suomessa ja joku sen jo uskaltaa tunnustaa. Mutta jokunen vallan etuja pitkään nauttinut kestosuosikki ei vieläkään ymmärrä, että kukistava voima on tarttumassa haaruksiin ja puristamassa palleja läjään. Kuin vainoharhaiset Suomen Gaddafit he vieläkin vähättelevät kansan voimaa. Juuri nuo vallan pehmittämät ja pimentämät politiikan harmaapäät ovat todellisia vasemman tien kulkijoita, joilla on tähän päivään asti ollut aivan omat sääntönsä ja lakinsa. Vai mitä pitää ajatella kaikista ansiottomista palkitsemisista ja eduista, joista tavallinen kansa voi vain unta nähdä: kultaiset kädenpuristukset, kansanedustajien kulukorvaukset...