Jumala on kaikista pedoista raakalaismaisin. Se pelastaa juutalaisen muslimin käsistä, se pelastaa muslimin kristityn käsistä, se pelastaa kristityn muslimin ja juutalaisen käsistä. Se siunaa aseen, kun juutalainen kohdistaa sen muslimin otsaan, se siunaa aseen, kun muslimi kohdistaa sen kristityn otsaan, se siunaa aseen, kun kristitty kohdistaa sen kaikkien jumalaa pelkäävien otsaan.
Se antaa pommin pudota kouluun, jossa lapset lukevat tarinoita jumalasta. Se tappaa lapset, jotka ristivät kätensä joka ilta rukoukseen kaikkien maailman ihmisten puolesta. Se tappaa lapset, jotka polvistuvat hänen kuvansa eteen ja pyytävät suojelusta ja siunausta.
Se antaa lapsen syntyä rakastettavaksi, mutta sallii viattoman murskaantua ahneiden kasvottomassa sodassa. Enempää en halua siitä kertoa. Se peto ei kaihda mitään. Hellästi se kääntää kasvonsa hymyyn, julmasti se kääntää selkänsä kaikille, jotka siihen uskovat. Olen kohdannut paradoksien paradoksin, vaikka tahtoisin kohdata oikean jumalan, Jumalan, Hänet, jonka nimiin maailma valehtelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti