Matkahuolto

Me haluamme

mahdollisimman hyvin

palvella teitä.

Siis äläpä valita.

Usko, mitä sanomme.

Viisaudeksi varttunut

Nuoruuteni on

viisaudeksi varttunut

tekojen ketju,

ajatusten suvanto,

mielenliikkeiden virta.

Nuoruuteni

Nuoruuteni on

enemmän kuin muisto vain.

Se on minua,

tätä lihaa ja verta,

näitä ajatuksia.

Naakka ja Jeesus

Nauliutui naakka

kirkontornin ristille

Jeesuksen lailla.

Ei ollut ruumis lainen,

vaan sykki sydämensä.

Ruohonkorsi ja viikate

Aamukasteinen

ruohonkorsi lämmittää

vanhan muistonsa

viuhuvasta viikatteen

viillosta ja nukahtaa.

Sadetta vai poutaa

Etana, näytä

seisovainen sarvesi,

onko maailma

huomenna litimärkä

vai poutaako pitelee.

Pelon peitto

Aavan avaruus -

pelon pimeä peitto

painaa harteitaan

vailla kulkijan suojaa,

kunnes aurinko nousee.

Kesäkukkia

Kohti taivasta

nousevat kesäpellon

viehkeät nuput,

kukiksi kohoavat

aurinkoa ahmimaan.

Näkikö kukaan

Pyysin pimeää

vuosikymmenten ajan

näkemään minut.

Vieläkään en varmasti

tiedä, näkikö kukaan.

Miksi

Miksi puu kuolee,

miksi kivi murskaantuu?

Miksi ihminen,

hiiri, norsukin kuolee,

mutta puupää porskuttaa.

Pietà

Kirskuen kivi

valitti lohjetessaan

marmorisesta

kallionlohkareesta

pyhimmäksi äidiksi.

Kirskuen kivi valitti

Kivi kirskuen

valitti lohjetessaan

marmorisesta

kallionlohkareesta

Daavidin vartaloksi.

Myrsky

Ristiä kohti

nosti myrsky nyrkkiään,

painoi puut tuulta myöten

ja huusi: "Missä olet,

ihmispolon kaitsija?"

Paksunnettu säe lainattu pojaltani Sassalta.

Kalajoen hiekat, Ylivieskan marketit ja Nivalan…potku perseelle

”Kalajoki kasvaa matkailusta, Ylivieska kehittyy kaupasta ja Nivala kohoaa korkeuksiin kulttuurista.”

Noin otsikoi Helsingin Sanomat viisitoista vuotta sitten. Tai olisi voinut otsikoida, jos tuo kolmen pikkukaupungin kopla olisi tahoillaan uskonut unelmiinsa, tehnyt rajusti töitä tulevaisuuden eteen ja nähnyt elämisen mahdollisuudet suurten kaupunkien vetovoimassa.

Kalajoen Hiekkasärkät on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista ja suosituimmista matkailukohteista. Se kirjaimellisesti vetää turisteja puoleensa keskittymällä koko matkailevan perheen hyvinvointiin. Joskus on tielle kasaantunut läjäpäin tiiliskiviä hullujen ideoiden jäljiltä, mutta ne eivät ole murentaneet uskoa onnistumiseen. Meri ja hiekka, hiekka ja meri – niihin matkailijat kautta maailman uskovat enemmän kuin Jeesukseen.

Kun viisitoistavuotiaana hippipoikana vietin juhannusta Kalajoella, särkillä, siellä oli vain vaatimaton kahvila, muutama sähkötön mökki ja Hilman hotelli, jokunen sisävessa ja yksinäinen vesihana keskellä leirintäaluetta. Juhannusaamuna kalpeiden juhlijoiden jono keskittyi vesihanalle. Olihan se hiekkasärkkien arvokkain tarjooma vierailijalle. Mutta nyt matkailija viihtyy Leviä komeammassa rantakohteessa hellittävänä kaikella mahdollisella, mitä rahalla saa.

Ylivieskassa avataan kuukausittain uusien kauppaliikkeiden pohjia. Kyläkauppojen aika on ohi, mutta suuret marketit ja ylikansalliset kauppaketjut kilvan katselevat vapaata maata markkinoiden mellastaa. Viisitoistatuhatta asukasta ei riitä jonoiksi jokaiseen supermarkettiin, mutta kaupunki uskoo kaupan vetoon. Usko on suuri voima, mutta uskon kohteen pitää olla konkreettinen ja tavaraa täynnä.

Usko kaupankäyntiin on hinannut Ylivieskaa vuosi vuodelta alueen kaupan keskukseksi. Sievistä, Nivalasta, Alavieskasta, Haapavedeltä, Kannuksesta, Haapajärveltä… Autojonot kauppakaupunkiin ovat lähes jatkuvia.

En väitä, että mikään kulttuuritapahtuma vetäisi väkeä paikkakunnalle ympäri vuoden. Mutta vakavasti väitän, että jos Nivala ei olisi luovuttanut oopperastatuksesta ensimmäisiin vastoinkäymisiin, meillä olisi nyt valtakunnallisestikin merkittävä kesäjuhla Haapaveden ja Kaustisen tapaan. Ja Savonlinnan.  Mutta kun rahaa meni enemmän kuin tuli, loppui usko ja toivo. Ehkä vähän rakkautta jäi.

Vierailin Kalajoella Kalajoen hiekat –musiikkinäytelmää katsomassa ja siellä tapasin näytelmässä esiintyneen nivalalaistaustaisen Roope Pelon.  Hän oli nuorukaisena mukana PULA!-oopperan esiintyjäkaartissa. Roope Pelo kertoi käyneensä näytelmäseurueensa kanssa  Kalajoelle ajaessaan Puustellissa ruokailemassa ja iltakävelyllä keskustassa toiveenaan tavata PULA!-oppeerassa mukana olleita ihmisiä. Keskustan kadut olivat olleet autiot ja tyhjät.  Reilun viidentoista vuoden takainen muisto vilkkaasta keskustasta ja oopperaväkeä kuhisevasta Nivalasta muuttui autioksi ja murheelliseksi.

Yhdenkään menestystarinan takana ei ole tuskaton tie tähtiin. Oppirahat maksaa aivan jokainen. Jos ei Nivalasta kasvanut kulttuurin kehtoa, maailma ei vieläkään ole aivan valmis. Meillä on nyt hienot puitteet kehittää tästä pikkukaupungista melkein mitä vain. Tarvitsemme muutaman Esa Ruuttusen ja Jorma Hynnisen perseelle potkimaan.

 

Hannu Hartikainen, Nivala-lehden lähikolumni  31.7.2025 (nettilehti 26.7.2025)