perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hiljaa! Täällä kirjoitetaan kuvaamataitoa.

Minusta ei koskaan tullut ylioppilasta niin kuin jo tuonilmaisiin siirtynyt saksanopettajani minulle hyvin tarkasti ja paikkansapitävästi ennusti. Es kommt darauf an, was angeboten wird.  Noin taisin silloin ajatella eli kaikki riippui siitä, mitä minulle oli tarjolla.

Vielä tänäänkin koen ylioppilaskirjoitukset hyvin epätasa-arvoiseksi menetelmäksi saattaa ihminen yliopistotasoisen sivistyksen pariin. Lukioaikanakin olin melkoisen hyvä liikunnassa, mutta pituutta en päässyt kirjoitusten aikana hyppäämään ja siinä taitoani näyttämään saati, että minut olisi kutsuttu sadan metrin lähtöviivalle alittamaan laudaturiin oikeuttava 12 sekuntia. 

Kuvallista lahjakkuutta ei ylioppilaskirjoituksissa mitata millään tavalla. Ei kysytä edes vastavärejä saati, että pitäisi piirtää vesitorni perspektiiviin tai laveerata syksyinen maisema muuttolintuineen ja värikkäine ruskapuineen.

Millaisia sitten olisivat kysymykset ja tehtävänlaadinnat ylioppilaskirjoitusten kuvaamataito-osiossa? Luovia ne voisivat olla, mielikuvitusta kysyviä, kädentaitoja vaativia sekä silmän ja käden koordinaatiota haastavia myös. Niinpä siis autan tulevaisuuden kuviksen kirjoittajia ja paljastan kautta aikain ensimmäisen tehtävän.

"Kopi Luwak tunnetaan yhtenä maailman arvokkaimmista kahvilaaduista. Sen aistikkaasti suklaaseen viittaava maku on kaikkialla kuuluisa ja hyvin tavoiteltu. Kahvin tuotantomenetelmä on varsin erikoinen eikä sitä voidakaan valmistaa kuin tietyissä osissa maapalloa. 

Kopi Luwak-kahvipavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi, ja suolistossa pavut saavat vatsahapoista ja entsyymeistä sen ainutlaatuisen aromin. Kissa ulostaa pavut, pavut pestään ja paahdetaan ja jauhetaan.

Tehtävä 1: Piirrä sivettikissa tuotantoasentoon. 

Arvostelu: Laudaturin kuvasta saa, jos kissa näyttää elävältä ja kissan tuotos houkuttelevalta kahvin raaka-aineelta. Laudaturin voi myös saada kuvasta, joka muutoin on taiteellisesti oivaltava, vaikkei eläintä saati kahvin raaka-ainetta niin tunnistaisikaan. Improbatur tehtävästä helähtää herkästi, jos tehtävää ei ole ymmärretty ollenkaan ja on piirretty sivettikissan vierestä eikä tuotostakaan tunnista edes paskaksi. Kaikki muut arvosanat sijoittuvat noiden kahden väliin aivan kuin olettaa saattaa.

Tehtävä 2: Etsi Väinö Linnan Tuntematon sotilas –kirjasta maininta ensimmäisestä Kopi Luwak-makuelämyksestä ja piirrä sotilaan (nimeä sotilas) nautinnollinen Kopi Luwak -tuokio mielikuvitukseesi nojaillen.

Arvostelu: Laudaturin saa, jos löytää ja muistinvaraisesti esittää kyseisen kohtauksen, jossa Hietanen kertoo suullaan syödyn kissanpaskan railakkaiden kiljuiltamien jälkeen. Improbaturin kolea häkki heilahtaa, jos ei muista koskaan Väinö Linnasta saati Tuntemattomasta sotilaasta kuullensakaan eikä siitä mitään niin ollen pysty edes alkeellisesti piirtämään. Paskahousuruudukko konseptipaperin reunassa katsotaan A:n arvoiseksi yritykseksi esittää kuvallisesti suomalaista kaunokirjallisuutta.




keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Sillanrakentaja

Rakensin sillan
taivaankaarelta saareen.
Ruoppasin väylän
suuren laivan kulkea,
vaan ei kapteeni luota.


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Haudankaivuurefleksi

Miesten sauna on yksi maailman parhaista paikoista unohtaa arjen murheet tai sitten palata niitten luo ja jakaa ne jonkun toisen ihmisen kanssa. Löylyissä on helppo kertoa ventovieraalle ihmiselle hyvinkin henkilökohtaisia asioita puhumattakaan, että kaikkien maailman tarinoiden koti on lauteiden ja kiukaan välissä.

Harvoin kukaan kyselee, mitä toinen työkseen tekee, mutta joskus saattaa niinkin käydä, että tarinankertoja paljastaa ammattinsa joko tahallaan tai tarinansa mukana. Istuin haudankaivajan vieressä ja vuorotellen heittelimme vettä kiukaalle ja kuuntelimme kiehuvan veden sihinää kivillä. Kohta alkoi kaivuri kertoa tarinaa omenavarkaista.

Hautausmaan laidalla kasvoi suuria omenapuita ja pojat olivat kiivenneet iltahämärissä puiden oksille saalista jakamaan.
- Tuosta sulle ja tämän otan minä ja tuon saat taas sinä, kun on niin suuri ja pulleva.

Samaan aikaan asteli vanha nainen vastakkaiselle puolelle hautausmaata ja kuuli ylhäältä puhetta.
- Tuon saat sinä, kun mulla näitä on jo aika paljon. Minä otan vielä muutaman, mutta tämän yhden heitän menemään, kun se on jo aivan mätä.

Mummo astui varovasti hautausmaan kiviportaat ylös ja katseli ympärilleen kuin nähdäkseen, olivatko haudat auenneet. Hän kun kuvitteli pirun ja Jumalan siellä ylösnousseita jakavan.

Samoihin aikoihin toisessa pitäjässä kanttori kulki tuulisena iltana kirkon ohi ja ihmetteli, kun sakastin ikkuna oli auki ja verho lepatteli tuulessa ulos avoimesta ikkunasta. Hän kurkisti uteliaana sakastiin ja näki siellä kirkkoherran ja haudankaivajan istuvan iloisessa tuiskeessa pöydän ympärillä maistelemassa ehtoollisviiniä suurin sarvipikarein. Ajatteli kanttori säikäyttää mokomat ehtoollisviinin väärinkäyttäjät ja kiipesi torniin kelloja soittamaan.

Kohta kuului kellotapuliin asti, miten kirkolle johtavaa hiekkatietä pitkin mies ajoi polkupyörällä olutkori takatuupparilla pullot iloisesti kilisten. Kurvasi kohta kaupanhoitaja sakastin ikkunan alle ja huikkasi kirkkoherralle ja hauturille: "Täältä soitettiin."

Kun sitten tuimien löylyjen jälkeen istuimme pukuhuoneessa, tuumasin löylykaverilleni, miten mukava olikaan päättää päivänsä hauskoja tarinoita kuunnellen. Tuohon hauturi vastasi, ettei hänelle oikeastaan pitäisi sillä tavalla sanoa.

- Saattaa nimittäin kytkeytyä haudankaivuurefleksi päälle.