Viskaa matoksi

Rakas Jumala.
Tee minulla jotakin.
Viskaa matoksi,
etteivät jalat kastu
elämän lätäköissä.

Juna

Olen kuin juna
valtavassa vauhdissa
kohti autoa.
En tahtoisi törmätä,
vaan raiteilta en pääse.

Musta enkeli

Kuka kaatoikaan
yöllä kirsikkamehuun
suolaa, kun maku
oli aamulla karvas.
Musta enkeli varmaan.

Synninpäästö

Kauniina, kesäisenä sunnuntaipäivänä kapusi vanha nainen vaivalloisesti ylös kirkon kivisiä portaita, pysähtyi ylätasanteelle ja katsoi hautausmaalle. Siellä makasivat nuoruuden aikaiset ystävät ja suuri osa tuttavistakin vinoristien alla. Elämä laskeutui vähitellen iltaan, ja taivas punersi kuultavana ja kutsuvana.

Hitaasti nainen aukaisi kirkon puisen, paksuilla raudoilla raskautetun oven, astui sisälle kirkkosaliin ja pysähtyi, teki ristinmerkin kolme kertaa ja kumarsi syvään.

- Mie siulta anteeks pyyvän, mitä pahua tehnyt olen.

Verkkaisesti ja harkiten ja elämästään nöyränä vanha nainen käveli kohti pyhien kuvien täyttämää alttaria, sytytti kaksi tuohusta ja teki ristinmerkin.

Mustakaapuinen pappi tervehti naista ja pyysi tätä istumaan. Nainen katsoi miestä tarkasti ja sanoi: "Mie tahon siule miun ainuun hairahuksen kertuu." Ja niin hän kertoi, miten oli nuorena naisena voimiensä päivänä kohdannut miehen, jonka kanssa oli syntiin langennut. Pitkä oli tarinansa ja hyvin tarkasti muisti vielä jokaisen hetken, päivän värit ja kuukauden kuulauden, kauniit sanat, hellät kosketukset, miehen mustat hiukset, jäntevät kädet, tumman ja karhean karvan peittämät jalat, viiksien veikeän kutituksen korvalla ja poskipäillä. Ja kaiken kuulleena pappi punasteli naisen kertomusta ja tahtoi sitä jouduttaa, mutta nainen jatkoi syntinsä muisteloa päästä varpaisiin ja enemmänkin. Ja näin jatkui neljänä sunnuntaina peräjälkeen.

Neljäntenä sunnuntaina pappi keskeytti naisen synnintunnustuksen, ettei hänen enää kannattaisi asiasta huolta kantaa. Jumala oli hänen papillisen olemuksensa ja virkansa kautta synnin jo kuullut ja sen aikaa sitten omin silmin kaiketi nähnytkin ja varmasti suuresta rakkaudesta anteeksi antanut. Mutta nainen jatkoi tarinansa loppuun asti ja sanoi: "Niin mieki uskon hänen miule anteeksi antaneen. Vuan kun sitä on niin mukava siun kerallais täs kahestaa muistella."

Mielen kuolema

Jos tahdot kuolla
pystyyn kuin kelohonka,
tulla kauniiksi
kuin lakatun puun pinta,
tee sitä, mitä vihaat.

Eevan puusta

Ei tipahtanut
pöydälle siementäkään,
vaikka omenaa
niin maukasta haukkailin.
Eevan puusta peräisin.

Märkää bensaa

Bensiini palaa
vain, kun se saa kipinän.
Märin kämmenin
pistävä haju etoo
eikä liekki loimua.

Vapaapudotus

Kun taivas kohtaa
kovaa maata, se tappaa
kuin kirveenisku.
Vaikka lintuna lennän,
pian olen tomua.

Elokuun aamu

Elokuun aamu
tuoksuu loppukesälle,
vaikka kaikki on
vasta aivan alussa,
viljakin korjaamatta.

Ruusu ystävän haudalle

Taitoin haudalle
ruusupensaan kukkasen.
Hennot nuppuset,
kukka terälehtensä
varisti, vain kaksi jäi.

Allahu akbar

Isä on suuri.
Taas yksi äidin poika
lakkaa kirjeitä
kirjoittamasta, sulkee
kuoren kuin taivaan portin.

Miehen hengitys

Miehet istuvat
sanaakaan puhumatta.
Kaikki kerrottu
pihisee kivillä kuin
hidastuva hengitys.