tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ammattilaisen asialla

Pitkän talven aikana kaipaan tekemistä ja siksi minulla on moottoripyörä, kaksikin. Toinen on niin uusi, että sille riittää pelkkä pesu. Mutta toinen on rakennettu chopper-malliseksi eli kopteriksi ja siinä riittää puuhaa pitkiksi ja pimeiksi illoiksi. Riittää totisesti.

Oikein taitavat rakentelijat aloittavat pyörän tekemisen heti, kun ajokausi syksyllä loppuu. He suunnittelevat, pähkäilevät, hankkivat aihion eli peruspyörän, purkavat sen osiin, rakentavat rungon, miettivät mallin, istuvat, ahkeroivat, katsovat tarkkaan ja kuvittelevat, millaiselta se valmiina näyttää ja tekevät siitä sellaisen kuin haluavat. Ja keväällä tai viimeistään alkukesästä uusi ja kaunis, käsintehty, yksilöllinen moottoripyörä on valmis maanteille ja näyttelyihinkin. Reilun puolen vuoden ahkera työ palkitaan monesti sillä, kun ihmiset ihailevat ja kehuvat ja valokuvaavat pyörää ja sen tekijääkin. Osaavissa käsissä syntyy taidokasta jälkeä.

Minä istuin tallin lattialla ja katsoin kallellaan seisovaa kopteria, jonka alunperin on rakentanut miehistä taitavin, Ahosen Make Helsingin kaupungista, monet kilpailut käynyt ja niistä pokaalit kotiin kantanut mies. Reilun kymmenen vuoden jälkeen pyörä kaipasi vähän korjaamista. Runkoputkeen kierretty vasemmanpuoleinen vilkku oli irti. Siitä oli mennyt jenka. Mietin, miten tuon vilkun voisi saada jälleen osaksi runkoa ilman, että tarvitsisi hitsata. Minä en osaa, kun en ole koskaan opetellut hitsaamaan. Yritin siis liimalla, mutta liimalle jäi liian vähän tarttumapintaa ja vilkku repsotti taas pienestäkin kosketuksesta saati sitten koneen ja maantien tärinästä. Niinpä päätin poistaa vilkut kokonaan ja suurentaa takaistujan jalkatappien päissä olevia vilkkuja suuremmiksi. Löysin ne paikallisesta, moottoripyörätarvikkeita myyvästä liikkeestä viidelläkympillä parin. Ne olivat sellaiset sarvien nokkaan kiinnitettävät, mukavanmalliset mollukat. Vanhat pikkuvilkut piti ensin irrottaa ja johdot tallettaa niin, etteivät niiden päät karkaisi sähkömieheltä näkymättömiin. Kun sitten ruuvasin noita uusia vilkkuja kiinni, niiden kiinnitysmekanismit jostakin syystä särkyivät ja niitä korjailin pari iltaa. Ahkeroin siis harrastuksen parissa ja viimein molemmat vilkut toimivat aivan kuin niiden pitikin: vuoroin paloivat ja vuoroin sammuivat.

Runkoputkissa olevat reiät alkoivat harmittaa. Ne piti siis saada piiloon. Keksin, että voisin teipata ne umpeen, mutta teippi näytti runkoputkessa lapselliselta. Niinpä kävin ostamassa hitaan kulkuneuvon merkkaamiseen tarkoitetun kolmion ja niiden heijastereunoista askartelin runkoputkien reikien peitoksi sopivan malliset palaset. Ajoin taas tallille ja kiinnitin tarrat. Seuraavana päivänä tarrat olivat jo irronneet. Liima ei ollut tarpeeksi vahvaa, jotta se olisi pitänyt jäykän tarramuovin kuperalla putkella. Niinpä siis revin ne irti ja ajattelin asian uudestaan. Löysin Halpa-Hallista kauniit heijastimet, joissa oli soma kiinnitysmekanismi. Mutta heti ensikokeilun jälkeen huomasin, että minulla oli kaksi hyvin tarpeetonta heijastinta.

Kyselin Harley Parts -facebooksivuilta, olisiko kenelläkään ylimääräisiä luotimallisia vilkkuja. Löysin sopivat ja lunastin ne itselleni. Niissä oli millikierre, kun runkoputkissa taas oli tuumakierre. Yritin jenkatapilla tehdä tuumaisista millisiä ja melkein onnistuinkin. Vilkku kutakuinkin ruuvautui kiinni runkoputkeen, kunnes jenka taas petti ja olin alkutilanteessa. Istuin lattialle ja mietin.

Löysin runkoputkiin sopivat metallikiinnikkeet netistä ja mieli valoisana laitoin tilauksen. Jo muutaman päivän päästä posti toi kaksin kappalein jämäköitä kiinnikkeitä. Pari iltaa taas askartelin kiinnikkeitä pyörään ja niihin vilkkuja ja johtoja ja johtojen kiristimiä ja liittimiä. Sain kaupanpäälle runkoon muutaman naarmun, ohuita metallihiukkasia sormien ihon alle. Ne eivät tuntuneet kovin miellyttäviltä. Kun sitten vilkut olivat paikoillaan, ne näyttivät kovasti jälkeen päin asennetuilta enkä ollut tulokseen ollenkaan tyytyväinen. Jyväskylässä Keski-Suomen Moottoripyöränäyttelyssä silmiini kiillostui pari hyvin pientä, sormenpään kokoista minivilkkua ja sekunnin mietittyäni tein myyjän kanssa peruuttamattoman kaupan. Viimeinkin sain mieleiseni.

Metallikiinnikkeet olivat nyt liian suuret näihin uusiin vilkkuihin. Niinpä soitin kaverille, voisiko hän kätevästi sahata osan pois. Onnistui. Kun sitten kiinnitin nämä uudelleenmuotoillut kiinnikkeet runkoputkiin ja niihin sirot pikkuvilkut, toinen niistä vilkkui iloisesti, mutta toinen oli vaiti kuin Juice Leskisen aivan hiljaa. Minun projektini vastusti viime metreillä.

Kun myyjä vilkkuja myydessään kysyi, tarvitsinko kuittia, vastasin hyvin varmasti kieltävästi. Mutta kun toinen vilkuista kuitenkin oli rikki, minun piti pyytää tilalle uusi ja ehyt. Mutta kukas se myyjä olikaan. Pakkauksenkin olin laittanut roskiin, mutta se löytyi piharoskiksesta kaikkien märkien suodatinpussien ja ruuanjätteiden seasta. Sain selville nimen ja tyypin ja aloin hakea jälleenmyyjää. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Kyselin harrastajasivuilla ja sieltä sain vinkin mahdollisesta myyjästä. Tuotetta en hänen sivuiltaa löytänyt ja jatkoin hakemista. Soitin sitten näyttelyn järjestäjälle ja hän muisti sekä osaston että myös sen myyjän ja sain puhelinnumeron. Myyjä lupasi toimittaa rikki menneen tilalle uuden ja ehyen. Huomenna on paketti minulla ja projektin loppu häämöttää.

Kun ammattimies rakentaa talven aikana moottoripyörän runkoineen, muotoiluineen, lokasuojineen, tankkeineen, renkaineen, valoineen ja vilkkuineen, koneineen, seisontatukineen, ohjaustankoineen, peileineen, kahvoineen, polkimineen, sissyineen, satuloineen, sähköineen, kauniine maalauksineen, menee ammattilaisen asialla minulta vilkun vaihtoon suunnilleen sama aika. Eikä siitäkään oikein kaunista muistoa jälkeen jää. Mutta sainpahan puuhastella. Jos poliisi tai jokin muu minua sillä hetkellä miellyttämätön taho kesällä sanoo, että vilkut ovat laittomat tai liian pienet tai huonosti laitettu, voin vakuuttaa hänelle, etten talven aikana parempaan kyennyt. Mutta näkeepähän jokainen ainakin risteyksessä, että parhaani olen yrittänyt. Siis siinä tapauksessa, että vilkkujen lamput saavat maata ja suostuvat syttymään, sammumaan, syttymään, sammumaan, syttymään...