Muistin ruska

Muistin vihreä-
lehtiset puut kukkivat.
Ruska voi alkaa
vähitellen värittää
menneitä aivan muuksi.

Näönhuoltoa Afrigoissa

Jopas se vaan hämärtää. Kun ihminen ikääntyessään huomaa päivien tulleen hämärämmiksi ja sanomalehtien tekstien pienemmiksi, liikennemerkkien kumman kirjaviksi ja kylätienkin kapeammaksi kuin ennen vanhaan, jo kohta porhaltaa pihaan taksi, koppaa mummon tahi vaarin matkaan ja ajaa suoraa tietä silmälääkärille. Tuota pikaa tähystää tohtori silmäpohjat, katselee kaihit, kokeilee liki- ja kaukonäöt ja kirjoittaa näppärästi sähköisen reseptin ja toimittaa sen optikolle. Eikä aikaakaan, kun jo uudet lasit nököttävät ikänäköisen nenänpäällä, ja niin on maailma taas kirkastunut. Jo näkyy lehdestä kirkkaana otsikko ja selkeänä piirtyy ingressi vanhankin silmään, ja käy leipätekstin luku kuin sulaa voita piirakoille kaataisi. Ja terävinä piirtyvät taas lastenlasten kirkassilmäiset kasvot uusien lasien läpi. Vaan toista on Afrigoissa.

Ei ole kaukana Afrigoissa kuultukaan ikänäöstä, ei silmälääkäreistä, ei optikoista silmälaseista puhumattakaan. Saati että valtion varoilla lähetettäisiin auto vanhusta savimajastaan hakemaan kauas kaupunkeihin hoidettavaksi ja näköään takaisin saamaan. Hui hai. Mutta silti eivät törmäile vanhukset pihapuihin eivätkä kaada saviruukusta vettä väärään astiaan, eivät kompastele kynnyksiin saati tallustele näkemättöminä olemattomien autojen alle. Toiset ovat konstit Afrigoissa.

Kun lakkaa vanhus vähänkään näkemästä, pyytää perheen nuori polvi vanhusta pihalle vuohta ruokkimaan. Annetaan mummolle tahi vaarille solkkuämpäri ja isoäänisesti käsketään se kantamaan vuohiaitaukseen. Vaan eipä mäkätäkkään aitauksessa nutipäinen vuohi tahi sarvipäinen pässi, vaan onkin sen tilalle metsästetty sapelihampainen tiikeri. Ja jos kohta pihalta kuuluu ankara sinkkiämpärin mäiske ja moikaus ja kissaeläimen tuskainen parkaisu, on vanhuksella vielä varsin hyvä näkö ja joutaa elämään. Vaan jos ei enää iiris laske tarpeeksi valoa ja piirrä kunnollista kuvaa vanhuksen aivoihin aitauksessa vaanivasta kissapedosta, on kylässä kohta yksi ikänököinen vähemmän. Eikä siitä sen enempää. Ja nousee kukkulan takaa kohta aurinko kaikkien näkevien ylle uutta päivää paistamaan ja kylläistä kissaa hellimään. Niin on kaukana Afrigoissa, ikänäköisten luvattomassa maassa.

Kuulonhuoltoa Afrigoissa

Suomalainen terveydenhuolto pitää ihmisistä niin hyvää ja perusteellista huolta, että rahaa siihen täytyy hankkia ulkomailta asti korkealla korolla velaksi. Kansantuotto ei riitä hoitamaan veronmaksajia enää pelkästään sillä rahalla, minkä verokarhu jaksaa ihmisistä irti repiä.

Kun meillä ihmisen kuulo iän myötä heikkenee, laitetaan potilas jonoon ja jossakin vaiheessa piuhojen päähän kuuntelemaan matalia ja korkeita taajuuksia mittarin tarkasti. Jos ei huonokuuloinen selviä arjen askareista tai naapurin puheista, hankitaan hänelle kuulolaite. Se vahvistaa ääntä ja kirkastaa kuulon niin, että voi taas ikäihminen saada hyvinkin selvää linnun laulusta ja auton hurinasta. Ei pääse pieniääninen perheauto enää yllättämään vanhusta suojatiellä, ja herättääpä taas satakieli virkeän vanhuksen aamutoimiin ennen kukon kiekaisua, joka sekin ääni oli hetkittäin kuulumattomissa.

Vaan toisin toimitaan Afrigoissa. Siellä on yhteiskunta jättänyt vanhusten kuulonhuollon kyläpäälliköiden asiaksi. Ei ole heillä varaa hankkia kalliita kuulontestauslaitteita saati kuulokojeita vanhusten turvaksi. Kun kuuroutuva mummo tahi vaari alkaa olla vaaraksi itselleen saati nuoremmilleen, laitetaan hänet yöksi nuotiolle nukkumaan. Mikäli eivät hänen korvansa erota enää nuotion tulen rätinästä pihan pensaissa hiipivän villieläimen tassujen alla katkeavien oksien risahduksia, on hän kykenemätön itseään puolustamaan eli sisälle suojaan karkaamaan ahnaan tiikerin tai lihaa syövän leijonan hampaista. Näin luonto hoitaa huonokuuloiset ilman kallista kansanterveyslaitosta. Säästyvät nuoremmat ja terveemmät veronmaksajat huonokuuloisten vanhusten  kalliilta tutkimuksilta ja kuulokojeitten hintavilta hankinnoilta. Pysyy myös paikallinen fauna hyvässä kunnossa, ja voi hyvin myös floora, kun saa lihansyöjän lannoitetta tuhka tiheään.

Tämä tieto perustuu Afrigoiden valtapuolueen, Kansallisen Kokemuksen julkistamaan terveydenhuollon uudistuksen asiakirjaan, jossa esitellään myös monia muita ns. sivistyneen lännen vieroksumia, mutta vallan ilmaisia hoitomenetelmiä. Yhtenä vielä mainittakoon ikänäkötesti. Mutta siitä toisella kertaa.

Aamurukous

Rakas Jumala.
Siunaa tämäkin päivä.
Kuulet minua,
kun täällä on hiljaista -
kun kukaan ei valita.


(Rakas Jumala. Siunaa tämäkin päivä. Vaikka minusta tuntuu typerältä pyytää siunausta muutenkin jo mainiolle päivälle, kun tiedän niin monen ihmisen kärsivän. Miljoonat lapsesi näkevät nälkää ja kituvat haavoissaan, kun sinun nimeesi melskataan. Vai onko niin, että sinä kuulet minua paremmin kuin muita, kun rukoukseni lähtee täältä hiljaiselta ja rauhalliselta maaseudulta, kaukaa maapallon laidalta? Onko niin, että sinä kuulet minua paremmin, kun minun lähelläni ei kukaan valita kipua eikä huuda tuskasta. Ehkä se on niin. Aamen.)

Romeolta Julialle

Pussaan leikisti,
kun en todestikaan voi.
Halaan leikisti,
kun en oikeasti saa.
Rakastan - totta vieköön.

Jälkikirjoitus: Oletko ajatellut, että Romeo ja Julia olivat vähän toisella kymmenellä olevia teinejä, jotka vannoivat ikuista rakkautta. Ja hätäpäissään riistivät hengen itseltään, kun riitelevät vanhemmat eivät heidän rakkauttaan hyväksyneet. Monesti olen miettinyt, olisiko sittenkin kannattanut molempien pysähtyä kuin kissat hiirenkololle kärsivällisesti odottamaan aikuiseksi kasvamista. Hmmm. Vaan eipä sitten olisi tuotakaan tarinaa teattereissa itkettäväksi.

Variksen kiitostanka moottoritien reunalta

Helppo on tulla
valmiiseen ruokapöytään,
kun luomakunnan
kuningas sen valmiiksi
nokan eteen järjestää.

Äiti, mua pelottaa

Mua ei nukuta.
Pelottaa mennä sinne.
Ne kuitenkin taas
repivät mua tukasta,
kun en oo kaikkein kaunein.

Luomisen moka

Omaksi kuvakseen Jumala ihmisen loi. Vaan tekipä Jumala karmean virheen luomisen kiireessään ja se pitää ihmisen syntymän jälkeen kiireimmiten paikata. En tiedä eikä minulle kukaan ole kertonut, mistä tuo virhe pääsi putkahtamaan, mutta onneksi se jossakin vaiheessa huomattiin ja ylös kirjattiin pyhiin kirjoihin ja siihen korjausohjeet annettiin.
Liikaa tuli siis ihmistä luoduksi - esinahan verran liikaa. Sen kun ajoissa poikaparalta irti rapsaisee, tulee luodusta viimein täydellinen. Sehän on nähty.