Tink tänk pink pänk

Aika veikeitä veijareita ovat poliitikot. Kun kansa napisee puoluetukia ja muita kummallisia yhteiskunnan rahalahjoituksia puolueille eli siis poliitikoille ja näiden hassutuksiin, nämä lupaavat kansalle panevansa asiat järjestykseen ja ahneuden kuriin. Vaalirahan pitää olla näkyvää ja niin edelleen. Mutta niin kuin ei pääse seepra raidoistaan, ei pääse poliitikkokaan ahneudestaan. Tink tänk!

Keksivät kehvelit uuden keinon saada ilmaista rahaa komeitten toimistojen ylläpitokuluihin ynnä muihin mukaviin menoihin ja perustivat ajatuspajan, ajatushautomon, think tankin - tinktänkin. Jokaiselle puolueelle tietysti oman. Ne ovat siis sellaisia ajatushautomoita, jotka toimivat rahalla, kun eivät oikein ole toimineet ilman rahaa. Nimeltään ovat nuo hautomot sellaisia kuin esimerkiksi Keskusta-liberaali E2, Vasemmistofoorumi ja Tankesmedjan Lokus, PeruSajatus E4 (no eikä).

Ajatuspajat on perustettu kuulemma jo viitisen vuotta sitten puolueiden ajattelun laajentamiseksi. Mutta koska ajatus ei kovastikaan ole laajentunut ilman tukea, nyt sitä siis ainakin saa puolisen miljoonaa euroa (= yhden homeisen kyläkoulun remontti). Ja heti alkoi kiista, millä perusteella raha jaetaan: ajatusten vai puolueen koon mukaan. Olisi varmaan viisasta perustaa samoin tein rahalaitos, joka vastaisi ajatuspankkien rahoituksesta, mahdollisesta lainoituksesta, jos vaikka joskus tulevaisuudessa olisi odotettavissa hyviä ajatuksia (kymmenen vuoden halpakorkoinen laina tasasummin takaisin maksettavaksi). Koska ajatuspankkien ajatukset ovat melkoisen vaaleanpunaisia, pitäisi pankin myös olla nätti ja semmoinen soma. Pankin nimi voisi olla barbienomainen Tink tänk pink pänk (kaupparekisterissä Think Tank Pink Bank avoin rahoitusyhtiö). Arkadianmäen kumipäänukkekotiin kovasti passeli olisi se.

Turpaan tulee - tai pillua

"Markan rahalla saa niin monellaasta tilastoo." Tuon televisiokommentin monet muistavat ja viisaimmat jopa uskovat oikeaksi. Pohjoispohjalainen Nivalan pikkukaupunki on tilastojen mukaan Suomen väkivaltaisin kaupunki, mutta tuota ei tyhminkään todeksi usko. Reilun kymmenen tuhannen asukkaan kylässä eletään aivan tavallista, osin harmaatakin arkea melko kiltisti ja yhteisiä sääntöjä noudatellen, joskus vähän venytellen, mutta kuitenkin lakia ja esivaltaa arvostaen ja vielä vähän pelätenkin. Jumala ompi linnamme porttien vartijana - ainakin usealla. Mutta aina on tilastossakin totta toinen puoli eli väkivaltatilaston kärkeen ei voi päästä missään muualla ilman väkivaltaa kuin paratiisissa. Mutta kun emme kuitenkaan ihan paratiisissa asu, jostakin kurmoituksesta tai väkipainista tuo tilasto merkintänsä nappaa.
Ensi vuonna tulevat uudet tilastot, ja ne ehkä näyttävät juuri päinvastaisilta kuin nyt. Olihan viikonlopun valtakunnallisissa lehdissä roisit otsikot, miten Nivalan torilla harrastettiin seksiä. Ja tässä kohtaa tilastot kummallisesti kohtaavat. Nimittäin asialla olivat olleet aivan saman henkilöt, jotka ovat olleet omalta osaltaan nostamassa Nivalaa väkivaltatilastojen kärkeen. Pienen piirin monimuotoisesta painista sikiävät synkät tilastot puoleen ja toiseen. Mutta mitenkähän nuo tilastot tulevaisuudessa sitten kaikelle kansalle oikein kerrotaankaan:
"Nivalassa saa mukavimmin pillua torilla päiväsaikaan."
"Nivalassa tulee turpaan - tai sitten pillua pullakojulla."
Naistilastotieteilijän näkövinkkelistä uutinen voisi näkyä lööpissä seuraavanlaisena:
"Mulkkua murjotaan loveen ihmisten ilmoilla yleisimmin Nivalassa Pohjois-Pohjanmaalla."
Jäädäänpäs ärrän ovelle odottelemaan otsikoita.

JK. Pyydän anteeksi noita mauttomia iltapäivälehtien lööppejä. Mutta minkäpäs minä niille mahdan - huomionhakuisille sanailuille.

Ei ole helppoa olla saalistaja

Kun istahtaa miesten pöytään, jo vain kääntyy pian puhe kalastamiseen. Kuka on minkäkin värisellä vieheellä saanut jopa aivan uskomattoman suuria saaliita. Joku kertoo vetäneensä maihin niin suuren hauen, että sille pitää ostaa kotimatkalle lastenlippu linja-autoon. Toisen saalis taas on niin mahtava mötkäle, että jo pelkkä digikuva painaa puolitoista kiloa. Minä nuo jutut uskon alusta loppuun, kun olen kalamies - nykyään. Ja olen tarinoista kateellinen - nykyään.
Vielä muutama viikko sitten vaihdoin kalajutun kuullessani pöytää ja samoin tein koko seuruetta, mutta päätin sitten kuitenkin alkaa suuren onneni onkijaksi. Ostin kalavehkeet.
Heti toisena iltana sain sian kokoisen hauen. Sattumaksi sitä sanottiin tietenkin ja aloittelijan tuuriksi. Pääsin siis osalliseksi kalamiesten kateudesta. Jeah. Toisena iltana saalista tuli vähemmän, mutta menetykset puolestaan olivat sitäkin suuremmat: viehe jos toinenkin jäi pohjaan tai lensi kauas ulapalle siiman katkettua. Kokemus opettaa kovin kourin. Siima ei saa olla liian ohutta, kun se helposti katkeaa. Ei se saa myöskään olla liian paksua, koska se herkästi purkautuu kelalta kiperänä korkkiruuvina, jos siimaan tulee löysää. Ja silloin on pasmat sekaisin ja kalamiehen pinna kireällä, muttei enää siima.
Olen kahden viikon kalastajan urani aikana saanut siis yhden ison kalan, nelikiloisen hauen sekä yhden pienen ahvenen, jonka päästin takaisin järveen. Ja olen kahden viikon kalastajan urani aikana menettänyt kymmenkunta uistinta, pari kelallista siimaa, perukkeita ja yhdet hansikkaat. Suurimpana saaliina pidän kuitenkin alkukantaista tunnetta, että hankin itse ruokaani. Tuo nauratti vielä muutama viikko sitten, mutta ei enää. Minussa siis kuitenkin asuu alkukantainen mies jossakin tuolla mainosmiehen ja kitaransoittajan kylkiluissa. Ruoka tosin on vielä pakasteessa odottamassa nälkää. Ja toinen saalis ui vallattomana vapaissa vesissä. Noiden välissä pitänee opetella itse laittamaan kala potkivasta ja vetoa vastustavasta otuksesta fileeksi herkkupöytään. Ei ole ihan helppoa olla saalistaja, ei ole niin.

Teini vie kaikki naiset

Pojan kaverit kiusasivat seitsenvuotiasta ystäväänsä, kun tämä leikki niin paljon tyttöjen kanssa. Pojalla oli kuitenkin kavereille synkkä ennuste jo valmiina: "Kiusatkaa vaan. Mutta minäpä vien teini-ikäisenä teiltä kaikki naiset."

Minulla on ilo tuntea tuo laulajapoika jo uransa alkutaipaleella. Hän on niitä harvoja tuntemiani ihmisiä, joka uskoo aidosti itseensä ja mahdollisuuksiinsa eikä suostu häviämään ennen kilpailua saati kilpailun jälkeen.  Lauloipa tuo nuorimies omin korvin kuulteni jo muuan ikäisensä tyttären sydämeen niin voimallisesti, että tuo tyttönen oli kotimatkalla kysynyt äidiltään: "Mitähän se laulaja musta oikein ajatteli?"

Pojan perheen uusi naapuri on rakentamassa taloa, ja naapurissa on suurin piirtein pojan ikäisiä tyttölapsia. Tontilla on vasta sora ajettuna, mutta kävipä laulaja jo tutkimassa talon pohjaa. Kun isä kysyi, mitä hän niin tarkasti oli naapurin pihalla silmäillyt, vastasi poika: "Kävin selvittämässä tyttöjen huoneiden paikat."  Hmmm. Taitaapa totta vie tuon Tatu-pojan tovereilla olla teininä pula tyttösistä. ;-)

Mahtava muisti

Ulvilan surmajutussa alkaa uusi käänne. Syyttäjä on löytänyt uusia todisteita hovioikeuden vapauttamaa leskiparkaa vastaan, ja todistajien muisti paranee yllättäen. On kaivettu esiin raskaita asioita, joiden perusteella hovioikeuden syyttömäksi todistaneesta ja vapautetusta Annelista onkin tulossa saatananpalvoja ja murhaaja taas kerran jo ennen oikeuden päätöstä.
Minä ihmettelen kovasti suomalaista oikeudenjakosysteemiä, jossa syyttäjä saa levitellä oletuksiaan ja arviointejaan kaiken kansan luettavaksi ja pohdittavaksi jo ennen kuin on saanut lupaa syyttää. Lupa tuli ja korkein oikeus ottaa asian käsiteltäväksi, mutta...
Iso mutta on tässä se, että tatuointilehdestä kopioidun kuvan perusteella syytetty on jo syyllistetty saatananpalvojaksi ennen ensimmäistäkään istuntoa pelkästään syyttäjän levittämän kuva-aineiston perusteella. Ja naapuri muistaa yhtäkkiä, että naapurissa paloivatkin valot tuona kohtalon iltana vielä yhden maissa. Minä yritin eilen illalla muistella, monenko aikaan naapurini sammutti valot seitsemän vuotta sitten toukokuun 10. päivänä. Ei tullut mieleen. Ei tullut mieleen edes se, paloiko tuona päivänä naapurin lamppu ensinkään. Hmmmm. Paloikohan omakaan?

Mielipidejeesuksia

Aika ajoin media valitsee jonkun väkevän vaikuttajan kaiken kansan mielipidejeesukseksi, jota sitten uskotaan ja kuunnellaan ja haastatellaan jos jossakin lehdessä ja televisio-ohjelmassa. Väkevyys syntyy lähinnä mediajulkisuudesta: mitä enemmän olet mielipiteinesi esillä, sen vahvemmaksi ja uskottavammiksi ajatuksesi tulevat oli niissä sitten päätä tai häntää.
Näitä jeesuksia ovat olleet ainakin Hantta Krause eli se nykyinen Wilma Slizsshe.. no se, tuonilmaisiin siirtynyt Tommy Taberman, Jari Sarasvuo... Uusin kaiken kansan joka asian tietäjä on kirjailija Anja Kauranen eli hienommin Snellman.
Kirjailija Anja antoi taas aamusella tulla kirjan verran mietittyä asiaa tuutin täydeltä eli enemmän kuin yle ykkönen jaksoi tuupata. Nyt hänen kirjailijaegoansa kovasti kiusaavat ns. blogikirjailijat, jotka jopa vain viiden vuoden blogin pitämisen jälkeen uskaltavat kutsua itseään kirjailijoiksi. Anjan ajatukset muistuttivat viekkaan hymyn takaa aivan Kummolan oivalluksia: "Minä olen jääkiekkoliiton puheenjohtaja ja muut voivat kulkea aivan omia, huonompia polkujaan ministereitä myöten."
Anja Snellman on siis kirjailija, joka pitää ottaa vakavasti (varmasti otetaankin), mutta eipä pitäisi hänenkään mennä sanomaan, että blogikirjoittajat olisivat pääsääntöisesti toisen luokan tekstin tekijöitä (no eihän Anja niin sanonutkaan, mutta kuitenkin antoi ymmärtää). Minäkin olen lukenut hyvin viisaitten ihmisten viisaita kirjoituksia, vaikkei näiden viisaiden meriitissä ole kirjan kirjaa.
Mutta jos on luonut yhtä monta hyvää teosta kuin Anja Snellman, osaa tehdä myös parempaa lasagnea kuin kaikki Saarioisten äidit yhteensä. ;-) Niin se kuule vaan on, kun kaikki sitä sanovat.