Pelastakaa Tuiskula

Aivan jokainen tämän alueen ihminen muistaa Tuiskulan tanssipaikan ja melko moni muistaa vielä Tuiskumajankin. Tuiskumaja on jo aikaa sitten lahonnut ja hävinnyt, mutta onneksi sen keskipylväs kaikkine raaputuksineen ja teksteineen on tallessa tuolle alueelle rakentaneen yrityksen aulassa. Se on kulttuuriteko!
Nyt Tuiskula on vähän samassa jamassa: kuihtumassa ja kitumassa. Mutta mepäs emme jääkään asiaa vierestä katsomaan, vaan yhdessä ponnistamme apuun kuin Tarzan Janeansa pelastamaan villin viidakon vaaroista.
Lauantaina 3.10. alkaen klo 21 Tuiskulassa räjähtää käyntiin Pelastakaa Tuiskula -ilta No Trust -bändin jyskeessä, ja ilta jatkuu puoli kahteen asti Lukkorenkaan tykityksessä. Ja ne komeat bändin miehet saavat myös seurakseen kauniit naiset eli HurlyDarlings - tanssitytöt houkuttelevat aivan varmasti tukkipuunkin joraamaan.
Maaseudulla talkoohenki ei saa kuolla. Epäilijöitä meillä riittää. Sanotaan, ettei paikallinen, nimetön bändi riitä pelastamaan Tuiskulaa. Tuiskulaa ei pelasta mikään muu kuin maksava yleisö eli sinä ja sinä ja sinä ja sinä ja sinä ja sinä ja sinä ja ...
Tulkaa siis kaikki mukaan viettämään mukavaa iltaa, seurustelemaan, tapaamaan tuttuja, tutustumaan, muistelemaan, fiilistelemään.
Pelastetaan Tuiskula yhdessä. Kaikki tuotto käytetään Tuiskulan ylläpitoon, lämmitykseen, sähköön. Yhtään euroa ei anneta vaalitukeen eikä vanhustenhuoltoon. Joka lati käytetään siihen, että ensi talven pakkasillakin nuorilla ja vanhoilla on lämmintä tilaa harrastaa liikuntaa Tuiskulan tiloissa.

Onko minulla oikeutta?

Kysyn, onko minulla oikeutta? Mitä siihen vastaat? Sanot ehkä, että jokaisella on oikeus johonkin. Kysyn, onko minulla oikeutta pitää sinusta kiinni? Vastaat, että sinulla on velvollisuus siihen. Pidän siis sinusta kiinni, mutta entäpäs jos sinä haluatkin väittää, että en päästä sinusta irti. Onko minulla enää sen jälkeen oikeutta?

Pyydän sinulta kuvan ja sinä annat sen minulle. Nostan kuvan pöydälle ja katson sitä. Minulla on oikeus katsoa kuvaasi. Mutta jo seuraavana päivänä haluat kuvasi takaisin, mutta minä en halua sitä antaa. Mielestäsi minulla ei ole oikeutta pitää kuvaasi pöydälläni. Kuvan taakse olet kirjoittanut nimesi ja osoitteesi. Väität, että minulla on sinun kuvasi ja tietosi. Kuvasi on minulla laittomasti. Väität, että käytän sitä väärin. Kun sinä väität, minulta loppuu oikeus.

Onko minulla siis oikeutta? On minulla, mutta hyvin hatarasti. Oikeus on kuin pakkanen lasin takana ja minä olen alusvaatteisillani.

Olen nyt virallisesti tonttu ja ylpeä asemastani

Minulla on Oliver-niminen ystävä, joka pitää minua tonttuna, koska sellaisena olen hänelle itseni esitellyt. Ja viikonloppuna hän kävi minua tonttulassa katsomassa. Vapaaehtoisesti ja omin tahdoin. Arvostan tuota vierailua suuresti, sillä yleensä satuhahmoihin suhtaudutaan pelonsekaisesti ja näitä pidetään joko täysin olemattomina mielikuvituksen tuotteina tai sitten pelkkänä painokuvana paperilla tai bitteinä näyttöruudulla. Mutta minä olen kuitenkin todellinen tonttu, jota lapsi voi oikeasti koskettaa. Ja se vaatii rohkeutta ja suurta seikkailumieltä.
Eilen tutustuin sitten toiseen lapseen ja hänen kanssaan kävin myös tontullista dialogia. Tulimme hyvin toimeen ja sain kunnian jopa sitoa hänen kengännauhansa, kun hän tuli minua vastaan jo kyläpaikan ulko-ovella. Ja sitten myöhemmin kahvipöydästä noustuamme tuo poika tuli lenkkarit kädessä luokseni ja sanoi: "Tonttu. Laitatko minulle lenkkarit jalkaan." Olin hyvin otettu ja ylpeä asemastani.

Ihmisen paras ystävä

Seurakuntalaiset keskittyivät kirkkoherransa sunnuntain saarnaan Jeesuksen ystävyydestä ja uskollisuudesta. Mutta kääntyipä saarna kuitenkin aivan uudelle tielle ihan pienellä sivuhyppäyksellä.
- Vaan kyllä koira on kaikista ystävistä paras.
Seurakunta heräsi kuulemaan, mistä moinen kaneetti oikein alkunsa saikaan ja mihin tuo vielä päättyisi. Ja niin jatkoi kirkkoherra.
- Olin alkuviikosta pihapiiriä puhdistamassa ja laittamassa talvikuntoon. Kannoin roskat kompostiin ja päivän päätteeksi keräsin työkalut ja toimitin ne talon kellariin. Illalla sitten kaipasin koiraani ja tuli mieleeni, jotta onkohan se koiran ryökäle sittenkin jäänyt kellariin, kun se kellarin ovi on sellainen, jottei sitä sisäpuolelta auki saa ihminenkään saati koiran kaltainen luontokappale. Siellähän se oli koira kellarissa ja kuinka iloinen se olikaan minut nähdessään. Häntäänsä heilutti ja kättäni nuoli ja iloisesti haukahteli koko ajan vierelläni sisälle kulkeissa.
Eilissä päivänä sitten ruustinnan kanssa kannoimme puutarhahuonekalut kellariin ja illalla sitten kahvia odotellessa ihmettelin, miksei ruustinna minua kahvipöytään kutsu. Tulipa minulle paha aavistus, jotta josko ruustinnalle oli käynyt kuin Tessulle ja vahingossa jäänyt kellariin vangiksi. Kun aukasin kellarin oven, siellähän ruustinna istui puutarhatuolilla. Ei hän minulle mitään sanonut, ei häntää heiluttanut eikä kättäni nuollut. Eikä edes yhtä matkaa sisälle lähtenyt saati vierellä kulkenut. Niinpä olen siis tullut siihen tulokseen, että koira se on ihmisen paras ystävä.

Pajatso tyhjäksi

Tuli rahantarve. Pitää järjestää syntymäpäiväjuhlat, mutta tili näyttää aika synkeältä. Onneksi minulla on tuttu baarinpitäjä, jolla on nurkassaan pajatso ja pari hedelmäpeliä. Niinpä siis soitan hänelle ja pyydän häntä siirtämään syrjään muutaman satasen mummojen ja pappojen pelaamista euroista, ja sitten vielä iltamyöhällä menen käymään hänellä kylässä ja jousen avulla sorkin pajatsosta muutaman lantin lisää. Saadaan loppujen lopuksi ihan hyvät kemut aikaiseksi.
Höh. Ei tulisi mieleenkään tehdä noin. Sehän on laitonta ja moraalitonta. Se on varastamista, toisen rahojen kavaltamista, luottamuksen pettämistä. Lukeehan noissa automaateissa: RAY (Raha-automaattiyhdistys) - kansanterveydelle. Eikä toki, että juhlintaan tai kähmintään.
Onkohan siis niin, ettei tuo politiikka olekaan niin reilua ja demokraattista? Kyllä se perhana taitaa olla aikamoista kähmintää ja vähäosaisten mollaamista.
Äänestämällä voit vaikuttaa, sanotaan. Varmaan sillä voi vaikuttaa yhtä paljon kuin pelaamalla pajatsoa: rahat saattavat mennä. Ja menevätkin. Minne sattuu. Sattuu!

Suomalainen mies ei sairasta päivää

Saapuipa eräänä aamuna kahvilaan mies ja loihe lausumaan: "Viskas eilen tajun kankaalle. Mitä lie ollu rytmihäiriötä. Kerran murjas ja sitten mentiin." Joku kysyi, oliko mies tutkimuksista tulossa. "Mitä paskaa. Nyt on ihan hyvä olo. Niinku ei ois mitään tapahtunu."
Saapuipa kerran kotiin mies laskuvarjohyppykurssilta. Kertoi vaimolleen, että oli vähän jalkaan sattunut alastulossa. "Myötätuuleen tulin. Oli kova vauhti ja jalakaan vähän tärräytti." Vaimo pyysi miestä menemään lääkäriin. "Katotaan aamulla, jos on vielä kipiä." Vaimo vaati kuitenkin lahjetta nostamaan, ja sieltäpä pilkisti iloisesti luunpää nahan alta. Avomurtuma oli jalassa, mutta jospa se aamuun mennessä siitä...
Keltainen haava kuhisi toukkia. Mies oli pudonnut uima-altaaseen ja "vähän raapaissut sääriluuta altaan reunaan". Luu paistoi keltaisen sinipunamustaksi tulehtuneen haavan läpi, mutta "ootellaan - kyllä se siitä asettuu".
Nämä tarinat ovat kaikki tosia. Suomalainen mies ei sairasta päivää eikä suomalainen mies sairasta päivää silmiin katso kuin alta kulmain. Kyllä jämpti on näin. Pikkuvammoja.

Broken bones ja muita iloisia järjestöjä

Olen kuullut kerrottavan, että moottoripyöräilijät ovat iloista ja positiivista joukkoa ja että ajaminen halki suvisen Suomen ja muunkin maailman vapauttaa uusia energioita ja antaa potkua taas pitkään talveen. Nauru raikuu ja juttu lentää tapaamisissa, rento fiilis tarttuu toiseen jos kolmanteenkin. Sitten minua lyötiin kuitenkin lihakirveellä selkään ja eteeni avautui moottoripyörälehden liivikavalkadi, colors of patches kautta maailman: mustia liivejä, joiden selkämyksessä oli mitä rajumpia kuvia. Oli luita ja pääkalloja, luurankoja, nyrkkejä, kivääreitä, miekkoja, nuijia, kirveitä, kettinkejä. Jopa joidenkin uskonnollisten järjestöjen kuvioissa olin näkevinäni kilpiä ja muita suojautumisvälineitä. Noista kuvioista voisi päätellä, että sotajoukot ovat ryhmittyneet rintamille toisiaan vastaan. Tai näin mainosmiehen näkökulmasta "sitä teet, mitä kuvalla osoitat".
Onneksi kuitenkin noiden väreillä merkittyjen liivien sisällä useimmiten on tuo kaipaamani iloinen vesseli tai tuijeli. Kysymyksessä lienee vain normaali evoluution synnyttämä suojautumismekanismi ulkopuolisia uhkia vastaan. Ampiainen varoittaa väreillään koskemasta. Muuten pistää piikki polttava. Tiikerin kuviot merkitsevät paitsi suojaa myös signaalia vaikkapa apinoille: nuo viirut kätkevät kalloonsa purevat hampaat: karkuun siis leipäpuuhun. Halutaan mennä suojaan kaikelta muulta paitsi aivan lähimmiltä, parhailta kavereilta. "Maistun pahalle! Älä syö minua!" Tai
"Minuun voit luottaa! Minä olen kaveri."
Seitsemän miestä istuu iltanuotiolla, ja nauru hyrsyy ylös ja sivuille kuin makkarasavu iltakosteista puista. Kallot hytkyvät naurun tahtiin selkämyksissä ja luut kolisevat. "Hyvää yötä piltit,nalle silmät sulkee."

Mooseksen kivitaulut

Näetkö vanhan miehen, joka taulujansa raahaa. Vai "näetkö vanhan miehen, joka kärryjänsä työntää. Niihin kamaa haalii, mitä muilta yli jää." Nuo miehet ovat Mosse ja Mooses. Mosse ei paljon vaadi. Hän tyytyy tosi vähään, juuri siihen, mitä muilta jää. Mooses taas vaatii aivan kaiken, mutta ei taida näinä ankeina aikoina saada juuri mitään.
Mosse nostaa tyhjän pullon: 1,5 litraa, pet, pantti 40 centtiä. Mooses nostaa sauvaa, mutta sama meno jatkuu vuoren juurella ja meren rannalla. "Hyppää jätkä järveen!"
Mosse on entinen työnjohtaja. Oli kymppinä isossa, kansainvälisessä firmassa, mutta tulivat sitten vähän huonot ajat ja Mosse jouti mennä. Se otti koville ja kovasti otti Mossekin. Henki oli siinä touhussa mennä, muttei kuitenkaan irronnut hönkä miehestä aivan vähällä. Ja ne rippeet, mitä jäi, pitää yrittää pitää hengissä niillä roiskeilla, mitä muilta yli jää. Kiikun kaakun -elämää elää Mosse, mutta elää kuitenkin.
"Älä vieläkään varasta." Mooses raaputtelee vähän omiaan kivitauluihin, muttei väki siitäkään oikein innostu. "Vedä äijä v....u päähän ja pakene vuorille!" Ja Mooses ottaa ihmisen sanoista vaarin ja nousee ylös vuorille aivan pilvirajaan saakka. Siellä miettii Mooses miestä nimeltä Mosse: "No. Tuo paskalta haiseva sälli ei ainakaan varasta. Se ottaa vaan, mitä muilta yli jää. Onhan sekin jotain." Kymmenestä kivitaulusta nikkaroi Mooses vuorenhuipulle tuulensuojan. "Jotakin edes...tuulensuojaa...mokomista."

Sylissä on hyvä kasvaa

Lapsesta sanotaan joskus, että hänet on hyvin kasvatettu. Tuo tarkoittaa, ettei hänen ole annettu vain omia aikojaan kasvaa, vaan hänelle on kerrottu, miten on hyvä tehdä, näytetty, miten voi tehdä oikein, osoitettu, mikä voi olla väärää, toruttu, mikäli hän on tehnyt tuhmasti. Kuritettu, kun siihen on ollut aihetta. Häntä on siis ohjattu, rakastettu, hänestä on pidetty huolta.
Hänet on otettu syliin. Hänelle on kerrottu tarinoita, esimerkkejä, leikitty ja pompotettu, hyppyytetty ja nauratettu. Häntä on kasvatettu.
Kun näet ihmisen, joka
- sanoo päivää ja vastaa sinulle, kun sanot päivää
- katsoo sinua silmiin ja hymyilee
- vastaa vilkutukseen vilkutuksella
- vastaa kirjeeseen kirjeellä
- vastaa sähköpostiin
- puhuu sinulle
- aukaisee sinulle oven tai kiittää, kun hänelle ovi aukaistaan
- ei loukkaa sinua loukkaamisen ilosta
näet ihmisen, joka aika usein on saanut olla vanhempiensa sylissä.

Karhu-ryhmä ja gps

Pohdiskellaanpas ihan huvin vuoksi vähän raha-asioita. Nova Group lahjoitteli rahaa puolueille, poliitikoille ja huvielämän sankareille suuria summia. Se on jo moneen kertaan uutisoitu. Nova Group jätti omat laskunsa maksamatta ja keräsi aikamoisen velkataakan, noin seitsemän miljoonaa euroa. Sekin on uutisoitu. Nova Group jakoi siis velkojiensa ja meidän veronmaksajien rahoja kuin omiaan. Nyt käydään käräjiä kansan laskuun. Nova Group on haettu konkurssiin, mutta kun konkurssipesällä ei ole varoja, käräjät puidaan veronmaksajan, sinun ja minun piikkiin. Syyskuun yhdeksännen päivän iltauutisissa pääministeri Vanhanen tuumaa, ettei keskustapuolue aio palauttaa rahoja ennen kuin oikeutta on jaettu. Samoilla linjoilla on kokoomuksen Katainen ja monet muut. He siis haluavat pitää meidän rahamme kuin omansa. Nova Groupin velkojat haluaisivat kuitenkin omansa pois, mutta kun toisilla ei ole ja toiset eivät halua antaa. Ja tämän päivän Iltalehdessä keskustan Korhonen on sitä mieltä, ettei rahoja palauteta. Marja Tiura sai Nova Groupilta 20.000 euroa, mutta palautti takaisin konkurssipesälle 850 euroa; aika nasakkaa korkotuottoa Marjalle.
Minusta on vähän hullua, että meillä puhutaan rikollisista moottoripyöräjengeistä ja niistä kirjoitetaan kirjoja hyllykaupalla ja poliisit mobilisoivat harrikka-kokoontumisajojen liepeille satamäärin poliiseja Karhu-ryhmää myöden. Taitaa olla gps-paikannuksessa vikaa.

Ihan sairasta, tervettä kilpailua

Kuvitellaanpa, että koulu kutsuisi opettajan töihin viikoksi. Sanoisi, että tämä on tarjouspyyntö.
- Haluamme ennen palkkaamistasi tietää, mitä ja mihin hintaan sinä voit meille tarjota.
Opettaja opettaisi parhaansa mukaan, ja lapset olisivat hyvin tyytyväisiä. Mutta viikon jälkeen koulu sitten ilmoittaisi opettajalle, että hänen tarjouksensa on vähän kalliimpi kuin sen edellisellä viikolla olleen opettajan eikä hänen palvelustaan voitaisi niin ollen hyväksyä.
- Tarjouksesi oli hyvä ja se kyllä miellytti meitä ja lapsetkin tykkäsivät, mutta kun meillä katsotaan aina tuota hintaa.
Tässä vaiheessa liitto ärähtäisi ja haastaisi koulun oikeuteen. Liiton lakimiehet olisivat haukkoina paikalla ja pöllytys olisi ankaraa.
- Vai että näin teillä kuvitellaan voitavan käyttää opettajia ilmaisena työvoimana. Ei pojat (vaihtoehtoisesti tytöt) onnistu. Nyt lähdetään käräjätupaan.

Mutta meille yrittäjille tuo on tavallista arkea. Meiltä pyydetään tarjous ja usein tarjouksen mukaan pitää liittää lähes valmiita suunnitelmia. Työhön voi helposti kulua viikko, joskus paljon kauemminkin. Mukana kilpailussa voi olla kaksi, viisi, kymmenen yrittäjää ja vain yksi saa työstään palkan. Sekin on kovasti kilpaillen puristettu ja kiristetty pienelle katteelle.

No entäs sitten ne yrittäjien komeat autot ja suuret talot ja hulppevat kesämökit? Joskus natsaa tarjous kohdalle, ja olemmehan me kaiken kaikkiaan ahkeraa väkeä. Ja melko tervettä;-)

P.S. Opettaja on tässä vain esimerkkiammatti. Mikä tahansa muu porvarillinen palkkatyö kävisi esimerkiksi, mutta kotioloista johtuen tuo tuli ensimmäisenä mieleen.

Olipa kerran

Olipa kerran joulupukinmaa kaukana pohjoisessa lumen ja jään keskellä. Siellä ahkeroivat tontut ja pukki ja pukinmuori kaksitoista kuukautta vuodessa vain sen tähden, että koko muu maailma olisi voinut hyvin eikä pelkästään hyvin, vaan aina vain entistä paremmin. Olivat hyllyt täynnä lahjojen raaka-aineita ja käärepaperia, ja lihavia olivat ajoporot ja pulkka hyvässä tervassa.
Mutta kuinka ollakaan tulipa kerran huonompi aika ja finassikriisi. Tontut eivät sitä millään ymmärtäneet, mutta vaikka olisivat ymmärtäneetkin, ei se mitään olisi auttanut. Yhtäkkiä koko maailma vaan lakkasi toimimasta: raaka-ainetta ei ensin saanut ja kohta ei sitten ollut varaa ostaakaan. Olihan kaukana pohjoisessa metsää ja marjoja ja eläimiä ja kaloja ja jos oikein olisi haluttu, olisi vaan alettu tekemään noista omista aineista vähän vaatimattomampia joululahjoja. Niin. Tontut kyllä olisivat tehneet, mutta pukki ei jaksanut mokomaa murhetta ajatella, vaan jäi kesäkuun alussa kesälomalle. Tontut katsoivat silmät ymmyrkäisinä auringossa makaavaa joulupukkia. Tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, mutta johtaja vaan makasi. Joulupukinmaa oli vaikeuksissa, mutta pukki vaan levitti aurinkorasvaa muutenkin rasvaiseen mahaansa ja nautti täysin siemauksin kesästä välittämättä ollenkaan tonttujen ja koko muun maan ahdingosta. Kyllä se joulu sieltä taas olisi ollut tulollaan, kun vaan kaikki yhdessä olisivat ahkerasti töitä tehneet.
Olipa kerran tuossa tarinassa juuri noin. Mutta oikeasti tuo pukki tietysti olisi ahkeroinut yhdessä tonttujen kanssa ja voittanut kaikki vaikeudet ahkeroimalla ja suunnittelemalla ja keksimällä mitä erilaisimpia ratkaisuja. Vai olisiko sittenkään?
Kansanedustajien loma päättyi syyskuun kahdeksantena vuonna 2009, kun se oli alkanut kesäkuun alussa. Olipa siis kerran ja lienee vielä tänäänkin. Minkäs sille me tontut mahdetaan. Ja kyllä me tontut tanssitaan;-)

General phrasers

Sanotaan, ettei vierivä kivi sammaloidu. Ja sanotaan, että lapsi on terve, kun se leikkii. Kun vierivä kivi leikkii, se ei sammaloidu.
Olen tänä viikonloppuna leikkinyt poikieni kanssa. Meillä oli jostakin kaupan huvitteluosastolta löytynyt pieni, punainen venynaama eli elastinen pallo, jolle oli maalattu kasvot ja hiuksiksi ommeltu pieni lankatupsu. Tuota palloa venyttelemällä sille sai mitä hauskimpia ilmeitä: iloisia, hämmästyneitä, vinkeitä, rentoja, viheltäviä, nauravia, surullisia, hemmetin iloisia, nuoria, lapsellisia, vanhoja, hampaattomia. Jokainen vuorollamme muokkasimme ilmeen ja yhdessä iloitsimme tuosta leikistä.
Itku pitkästä ilosta. Yksi tuollainen kuminaamainen venyttelypallo oli hajonnut toisen pojan lomareissulla hotellihuoneen sänkyyn, kun sillä oli leikitty liikaa ja venytetty äärimmilleen. Sama pelko oli meillä yhteinen, mutta vielä ei sitä itkua pitkästä ilosta kuitenkaan tullut, vaan naama kesti kaikki venyttelyt.
Olisipa tosi surullista, jos leikki olisi vain lapsen oikeus. Siis aivan pienen lapsen oikeus. Katsoin juuri dokumentin kainuulaisen kylän ja sen asukkaiden kohtalosta, syntymästä, kuolemasta, elämästä, jossa pääosissa oli muiden muassa 102-vuotias nainen, Lydia. Lydia teki vanhuuden kuolemaa leikkimielellä, puhalsi torveen, halusi pieraista päättäjän nenään ja voimisteli alastomana sängyssään. Nauroi ja kihersi. Ja sitten kuoli pois varsin arvokkaasti. Kovin moni ei häntä vakavana muistellut.

Minusta tulee kuningas

Minäpäs rakennan semmoisen talon, joka säästää lämmityskuluissa. Siihen tulee lämmön talteenottojärjestelmiä joka tilaan: kun lasken hanasta vettä, putkessa pyörii pieni dynamo, joka taas tuottaa hammasharjaan virtaa. Ja lavuaariin juoksevan lämpimän veden lämpö tarttuu ennen viemäriä lämmönkeruujärjestelmään, joka puolestaan lämmittää lattiaa ja kattoa. Kun käyn aamupissalla (joskus pitää käydä illallakin), tuon kuona-aineen lämpö otetaan niin tarkasti talteen, että ihan hiki tulee. Ja pimeyden vallatessa maisemaa syttyvät monet energiansäästölamput, mutta ei ole vielä niin tehokasta lamppua keksitty, etteikö siitä voisi vielä vähän lämpöä ottaa talteen.
Vuoden aikana kerään talteen lämpöä niin paljon, että aivan kuihdun kuumuuteen. Sisällä on reilusti kolmekymmentä astetta lämmintä, mutta en raaski päästää sitä ulos, kun sitä kovin kustannuksin olen kerännyt.
Mihin minä tarvitsen kaiken tuon keräämäni lämmön? En minä oikein sitä tiedä. Mutta muistan joskus lukeneeni suomenkielen oppikirjasta seuraavan lauseen: "Kelpaa sitä kuninkaan elää: saunanlauteilla maata ja voisulaa syödä." Taidanpas ostaa vielä kilon voita viikonlopuksi ja ruveta kuninkaaksi.

Miljoona euroa ja mitä sillä saa

Monet ihmiset ansaitsevat 3000 euroa kuukaudessa. He maksavat tuosta ansiosta veroa 1200 euroa ja heille jää käteen kulutusta varten 1800 euroa. Jos he jaksavat käydä työssä noin 833 kuukautta eli 69 vuotta, he saavat maksetuksi valtion kassaan tuon miljoonan euron summan. Kovin moni ei kuitenkaan ole työikäinen lähes 70:ää vuotta, joten tarvitaan hyvän matkaa toista, ehkäpä kolmattakin sukupolvea tuota miljoonaa tienaamaan.
Mitäs sillä miljoonalla sitten saa? No sillähän saa esimerkiksi vaikkapa ruandalaisen pakolaisen joukkotuhontaoikeudenkäynnin kaikkine lisukkeineen. Minä kyllä haluaisin sillä totta puhuakseni jotakin muuta - ihmistä aivan kokonaan unohtamatta.

Audienssia vankilanjohtajan pakeille

Asuipa tässä kylässä muuan mies, joka elätti itsensä kaupankäynnillä ja korttipelillä. Olkoonpa miehen nimi tarinassa vaikkapa Sökö-Sakari. Ehkä miehen taustaa ja tointa kuvaa parhaiten juttu, jonka mukaan muuan mies sai 300 markkaa sakkoa oikeuden halventamisesta, kun tämä oli todistanut Sökö-Sakarin puolesta oikeudessa ja sanonut tunteneensa Sakarin jo pienestä pojasta eikä tiennyt tuon koskaan viinaa myyneen. Oikeudella lienee ollut hieman toinen käsitys.
Joutuipa Sökö-Sakari sitten taas kerran telkien taakse valtion monopolin ahkerasta vastustamisesta. Olot vankilassa olivat kurjat ja kaipasivat kohennusta. Niinpä mies sitten vaatimalla vaati päästä vankilan johtajan puheille.
- Jos kuule olot täällä eivät kohene, tänne ei tuu kohta yhtään meijän kylän miestä.